Blogi: luovasti luonnosta

1.4.2015 – Aprillin aamu aavikolla

Haaveena on kuva aavikosta, jossa aurinko on juuri noussut vuorten takaa ja värjää hiekan ja kivet aamun valolla. Tätä varten nousemme kello 5 ja kiirehdimme aavikolle, sinne ylängölle Egyptin rajan tuntumaan. Mielikuva pitää saada ikuistetuksi valokuvaan.

Tästä tulee kuitenkin toisenlainen aamu. Aurinko ei nouse lainkaan – tai siis pilvet peittävät taivaan silloin parikymmentä vaille seitsemän, kun sen piti tulla näkyviin. Olemme jo ehtineet sopeutua siihen, että päivällä on lämpöä kolmekymmentä ja aamulla noin 21 astetta. Vaan tänä aamuna me onnettomat t-paidoissa värjöttelemme siellä keskellä ei mitään. Lämpöä onkin vain 13 astetta ja Siinailta käy kova ja kylmä tuuli. Tähän ei oikein osattu varautua, vaikka jo sudenpentujen käsikirja opetti, että aavikolla on päivällä kuuma ja yöllä kylmä.

Emme ole kuitenkaan liikkeellä vain valokuvan takia, sillä aamuisin linnut ovat paremmin havaittavissa kuin myöhemmin päivän kuumuudessa. Meillä on tiedossa ”eräs vadi pari kilometriä lentotukikohdan tienhaarasta eteenpäin”. Tämä Uvdan laakso tunnetaan yhtenä eteläisen Negevin autiomaan parhaista lintupaikoista. Monta tienhaaraa ehditään tutkia ennen kuin se oikea löytyy. Vastaan lentääkin heti arosuohaukka. Kun teemme pitkän kävelylenkin hienoa, hiesumaista ainesta olevalla aavikolla löydämme vielä aavikkokertun, aavikkokiurun, surutaskun ja sen tuntemattoman linnun, jota ei löydy lintukirjasta. Vahinko vain, että en ehdi saada siitä kuvaa. Lintu on arka ja tuulikin hankaloittaa sekä meidän tähtäilyämme että linnun kiikkumista pienen korren latvassa. Näitä tuntemattomaksi jääviä lintuja tulee vastaan myös minulle, vaikka lintuja on katsottu yli viisikymmentä vuotta. Kotimaassa harvemmin, mutta täällä Afrikan ja Aasian rajalla tämä ei jää viimeiseksi kerraksi.

Aavikkokiuru on yksi näiden maisemien yleisimmistä linnuista. Mutta ei tätäkään hiekanväristä lintua ole helppo löytää avikolta.

Aavikkokiuru on yksi näiden maisemien yleisimmistä linnuista. Mutta ei tätäkään hiekanväristä lintua ole helppo löytää aavikolta.

Tänä aamuna aurinko ei paista, joten linnut liikkuvat tavallista myöhempään. Suuntaamme Neot Semadarin kibbutsille. Ensin kahvia ja omenakakkua kibbutsin viehättävässä kahvilassa, sitten saman firman jätealammikoille. Näiden haisevien altaiden ympärille on tehty kaunis puistomainen alue istutuksineen. Täällä on paljon lintuja: käärmekotka nousee ilmaan saapuessamme, pari satakieltä viheltää ja murisee pensaikossa, balkaninuunilintu poimii hyönteisiä melkein paljaista puista, joihin on vasta tulossa lehtiä. Samoissa puissa tähystelevät myös valko-otsalepinkäinen ja ruostekurkkusirkku. Negevin autiomaan keskellä olevat kibbutsit ovat sellaisia keitaita, jotka houkuttelevat mitä mielenkiintoisimpia muuttolintuja laskeutumaan.

Valko-otsainen lintu tarkkailee meitä oksalta.

Valko-otsainen lintu tarkkailee meitä oksalta.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress