Blogi: luovasti luonnosta

31.3.2015 – Totuttelua Eilatin maisemiin

Viisi linnaa vartioi Punaisen meren rantaa. Valtavat hotellimonumentit ovat vallanneet meren rannan. Pujottelemme niiden pihojen ja parkkipaikkojen lomasta rannalle yrittäen löytää hyvää tähystelypaikkaa, sillä täällä kuulemma näkee usein Punaisen meren erikoisia merilintuja. Ei ole onni meille suotuisa tänä aamuna, sillä löydämme vain aamulenkillä olevia turisteja eikä merellä ole lintuja. Tunnelmaan hyvin sopii, että korkeiden talorumilusten välissä viheltelee ja lentelee neljä rotkorakkelia, autiomaiden kanjonien lintuja perin oudossa paikassa.

Kaksi komeinta linnaa Punaisen meren rannalla. Me emme majoittuneet näihin hotelleihin.

Kaksi komeinta linnaa Punaisen meren rannalla. Me emme majoittuneet näihin hotelleihin.

Hotellien vierestä alkaa suola-altaiden alue. Tämän pohjoispäässä on lintualtaita ja lintuasema, jossa on yleisöä varten piiloja. Opastusta, karttoja ja kirjoja on tarjolla kiinnostuneille. Tämä on paikka, josta voi kysyä ajo-ohjeita hyville lintupaikoille – sekä viimepäivien kovia havaintoja.

Tänään täällä tungeksii paljon ns. tavallisia ihmisiä ja niitä, jotka ovat vasta aloittamassa lintujen opiskelua. Saamme nopean vinkin parista paikasta ja jatkamme päiväämme tähystämällä piiloista lampivikloja ja sitruunavästäräkkiä. Israelin tyyppilajeja näyttävät olevan turkinkyyhky, palmukyyhky ja arabianbulbuli. Niitä kujertaa ja pulputtaa ihan joka paikassa. Ne ovat kaikki tiettävästi tulokaslajeja, mutta nyt niitä on joka paikassa. Jopa aavikolla, jos sieltä löytyy yksikin puu tai pari pensasta.

Illalla asettaudumme vähän kauempana olevilla kala-altailla hyviin asemiin odottamaan hietakyyhkyjen saapumista juomaan. Nämä aavikon linnut tapaavat käydä tietyissä samoissa paikoissa sammuttamassa janoaan aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Odottelu ei tunnut tylsältä, sillä silkkihaikarat ja rääkkähaikarat kinastelevat nokikanojen kanssa makupaloista pumppaamon luona.  Kolme räyskää käy vuorollaan yrittämässä onneaan samassa paikassa. Lopulta yksi niistä saakin ison kalan, näyttää tilapialta. Hetken matkaa lennettyään räyskä yrittää kääntää kalaa nielemisasentoon, jolloin se putoaa veteen. Samassa lentoon ponkaisee rannalta harmaahaikara, joka käy heittämässä kalan nopeasti ja siististi kurkusta alas. Räyskät jatkavat yrittämistä ja hetken päästä sama näytelmä toistuu. Sillä erolla, että kala ehtii sukeltaa ennen kuin haikara saa siitä kiinni.

Aurinko laskee kello 18.50 eikä kyyhkyjä näy. Vasta puoli tuntia myöhemmin ne saapuvat melkein pimeässä. Selkäni takana on joukko hollantilaisia lintuharrastajia, joiden kamerat alkavat kohta laulaa. Lopulta minäkin saan kaksi pitsihietakyyhkyn näköistä hahmoa etsimeen. Tarkennus ei suju ja linnut häviävät näkyvistäni pimeässä rantakivikossa. Lopulta näkyy tumma hahmo ja annan raksuttaa. Kuvia tulee pitkä rivi, mutta kohteena olikin rinteessä lojunut tyhjä viinipullo. Sinnikäs haparointi pimenevässä yössä tuottaa lopulta tuloksen ja saan sievän kuvan näistä salaperäisistä pitsihietakyyhkyistä. Kauniilla linnuilla on kaunis nimi!

Pariskunta pitsihietakyyhkyjä odottamassa vuoroaan juomapaikalla. Takana viinipullo.

Pariskunta pitsihietakyyhkyjä odottamassa vuoroaan juomapaikalla. Takana viinipullo.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress