Blogi: luovasti luonnosta

30.3.2015 – Kuolleelta mereltä ylös Punaiselle merelle

Vielä aamulla ihmettelemme tätä merta. Onko tosiaan niin, että meri on aivan kuollut? Sen rannoilla tai aalloilla ei näy ainoatakaan lintua. Ulapalla ei seilaa yhtään laivaa tai venettä, ylhäällä rannalla tosin lojuu pari veneen raatoa. Veden suolapitoisuus on 34%, joka on kymmenen kertaa valtamerien suolapitoisuus ja 70 kertaa pohjois-Itämeren suolaisuus. Uimareita varoitetaan ankarasti pistämästä päätä veden alle. Jos vahingossa nielisi vettä, tulee uimari välittömästi kiidättää lääkärille tai sairaalaan. Tämä taitaa olla aikamoista myrkkylientä?

Pohjoinen osa länsirannasta on palestiinalaisaluetta. En Gedistä alkaen etelään on rannikko vanhaa Israelia. Siellä kaivetaan, tasoitetaan ja rakennetaan kovaa vauhtia. Meren eteläpäässä on valtavia suolan tuotantolaitoksia. Pohjoisessa on luontoa jäljellä, mutta etelässä ihminen tekee pahaa jälkeä.

Aamupäivän linturetkeilyn jälkeen lähdemme ajamaan etelään. Punaisen meren rannalle Eilatiin on matkaa 220 km. Tie kulkee Negevin autiomaan halki. Saamme ensi tuntumaa kuivaan ja kuumaan aavikkoon.

Kuolleen meren länsirannasta kohoaa jyrkkä reunavuoristo. Meren ja vuorten väliin mahtuu paljon ihmistoimintaa.

Kuolleen meren länsirannasta kohoaa jyrkkä reunavuoristo. Meren ja vuorten väliin mahtuu paljon ihmistoimintaa.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress