Blogi: luovasti luonnosta

15.10.2010 – Improvisoiden itämaassa

Saapuminen Azerbaidzhanin pääkaupunkiin Bakuun oli siis työn ja tuskan takana. Mutta miten mukavaa onkaan nyt olla täällä, kahden miljoonan asukkaan suurkaupungin sydämessä, ihailla uusromanttisen kivitalon kymmenennestä kerroksesta sinisenä hohtavan Kaspianmeren aaltoja!

Näkymä kymmenennestä kerroksesta yli Bakun keskustan

Vielä ennen lähtöä vuorten lumihuippuja katsomaan pitää kuitenkin tehdä muutamia valmisteluja. Turistin valmistelulistalla on kahdenlaisia asioita: niitä, jotka tietää etukäteen ja kuuluvat asiaan sekä niitä, joita vieras kulttuuri vain tyrkkää eteen.

Ensin mainittuun ryhmään kuuluu valuutan vaihto. Azerin manaatti on sidottu USA:n dollariin ja niinpä eurokansalaisella on vaihteeksi halvat päivät. Euro kun maksaa nyt 1,4 dollaria ja manaattikin 1,2 euroa. Vielä pitää hankkia Azercellin sim-kortti, jotta kehtaa soittaa Koivusen Lasselle ja muille paikallisille ihmisille. Se maksaa 30 euroa, jolla saa puhua 139 minuuttia.

Sitten ovat nämä toisenlaiset asiat. Eilen lentoyhtiö hukkasi meidän molempien laukut jonnekin Wienin-Istanbulin akselille. Laukkuja käytiin peräämässä turkkilaisen lentoyhtiön toimistossa, jossa tiedettiin meille kertoa laukkujen saapuvan kello viiden koneella Wienistä. Annoin uuden paikalisen puhelinnumeroni tummalle lentoyhtiön tytölle ja niinpä illalla ovikello soi siellä kymmenennessä kerroksessa ja laukku saapui – se minun, vaan ei Petterin! Lasse – Bakun kärkimies järjestämään asioita – selvitti laukun tuojilta, että Petterin kapsäkki jäi lentoasemalle, koska läpivalaisussa sieltä oli löydetty aseita!

Minullekin oli uusi tieto, että olin matkustanut koko eilisen päivän tämän pyssymiehen seurassa ilman, että hän oli mitään kertonut aseista! Vaan Lasse sitten osasi sujuvalla venäjällä selvittää, että kameran jalustahan se siellä läpivalaisussa oli torrakalta näyttänyt. Niinpä hyppäsimme pirssiin ja kiisimme lentoasemalle hakemaan sitä pyssylaukkua. Meillä oli mukanamme Lassen kokenut autonkuljettaja, joka ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä eli ”ne pervi raza”, kuten hän asian ilmaisi. Ja kun Petteri vielä juoksi – omien sanojensa mukaan – kolme kilometriä ja kuuden turvatarkastuksen läpi tullimiehen perässä, sai hän lopulta hinata sinisen matkalaukkunsa kotiin sinne kymmenenteen kerrokseen.

Vaan ei tässä kaikki! Azerbaidzhanissa tuli viime yönä voimaan määräys, jonka mukaan viisumeja ei myydä enää lentoasemilla, vaan ainoastaan suurlähetystöissä. Me tulimme yöllä viimeisellä vuorolla maahan ja saimme ostaa jopa 15 minuuttia yli puolen yön viisumit. Mutta nyt niitä myytiin vain 9 päiväksi, vaikka meillä on paluulippu 14 päivän päästä. Tämän kaiken takana ovat lähestyvät parlamenttivaalit 7. marraskuuta. Maan hallitus haluaa kontrolloida tavallista tarkemmin maahan tulijoita, jotta ei vain mitään agitaattoreita tai terroristeja saapuisi häiritsemään demokraattiseen tapahtumaan valmistautuvaa kansaa.

Meille tämä aiheutti murheita. Selvisi, että maahanmuuttovirastosta voi anoa uutta jatkoviisumia, mutta sitä varten pitää olla suosituskirje, kaksi passikuvaa, kasa manaatteja ja vielä tietysti sen maahanmuuttotoimiston osoite ynnä kosolti enemmän paikallista kielitaitoa, kuin mitä meiltä itseltämme löytyy. Jotta eri mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen kirjo olisi vielä laajempi, kantautui EU:n delegaatiosta tieto, että länsimaiset lentoyhtiöt harkitsevat lentojen lopettamista Bakuun, sillä matkustajat eivät näillä eväin pääse maahan. Tänään oli tulossa 60 jenkkiä maahan Lufthansalla ilman viisumia. Meidän näkökulmastamme tämä tietää sitä, että ehkä Austrian Airlines joutuu matkustajien puutteessa perumaan meidänkin lentomme maasta 28.10. Paljon huhuja, vähän tietoa.

Itämaissa pitää aina vähän improvisoida. Me aloitimme sen käymällä passikuvassa ja Lasse hankki meille suosituskirjeen kulttuuriministeriöstä. Mutta ministeriön joku pomo haluaa antaa kirjeen meille vasta, kun olemme käyneet ensi maanantaina kello 10 näyttämässä naamaamme hänelle. Tietysti menemme sen heille näyttämään, mutta samalla saamme laatia vuorikiipeilysuunnitelmat uusiksi. Samalla pitää alkaa miettiä, mitä kautta poistumme maasta, jos jompikumpi vaihtoehto seuraavista toteutuu:  emme saa viisumille jatkoa ja joudumme lähtemään neljä päivää ennen meille buukattua lentoa tai lentoyhtiömme peruu meidän lentomme tämän uuden viisumikäytännön vuoksi.

Petteri Saarion ensimmäinen päivä Bakussa

Kaikesta huolimatta mieliala säilyy korkeana. Onhan tämä verrattomien ennätysten maa. Illan sinisenä hetkenä ihailimme Kaspian meren rannalla hulmuavaa, jalkapallokentän kokoista Azerbaidzhanin lippua maailman korkeimman lipputangon päässä (168 m). Huomenna lähdemme kahden päivän visiitille Samakhiin, vähän toista sataa kilometriä Bakusta länteen. Lassen ystävä Yusuf on luvannut isännöidä meitä siellä. Ja viimeisimmän suunnitelman mukaan minä ja Petteri lähdemme maanantaina, kulttuuriministeriön käynnin jälkeen ajamaan kohti etelää uudella Toyota Landcruiserilla, jonka keulassa kehrää 4,7 litran V8-moottori. Siinä saavat luonnonsuojelijat kyytiä matkalla Talish-vuoristoon, Iranin rajalle!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress