Blogi: luovasti luonnosta

29.3.2015 – Painutaan ihan pohjalle, Kuolleen meren rannalle

Aamulla Jerusalemissa satoi ja jyrisi kun lähdimme itään kohti Kuollutta merta. Jerusalemista alkaa pitkä alamäki. Jarrulla kun vähän avittaa, auto liukuu sopivan kevyesti alaspäin. Kaupungin itäpuolen vuorilla on isoja valkoisia linnoja, tai niiden nykyaikaisia vastineita. Betonimuurien takaa näkyy talojen yläkerroksia niistä siirtokunnista, joita Israel on rakentanut vyöksi Jerusalemin ympärille. Nämä varmistavat, että juutalaisten pyhää pääkaupunkia ei koskaan enää luovuteta pois.

Muutaman kommelluksen jälkeen Kuollut meri alkaa häämöttää udun takaa. Samalla vastaan lentää, liitää, kaartelee petolintuja korkealla. Tähän aikaan pääosassa ovat hiirihaukat, ne punaruskeat itäiset haukat, jotka taitavat jatkaa matkaa Venäjän aroille ja metsiin.

Aavikkopyy komeilee kiven päällä. Rouva on kiven takana.

Aavikkopyy komeilee kiven päällä. Rouva on kiven takana.

Kuolleen meren pinta on kartan mukaan 411 metriä merenpinnan alapuolella. Jordan-virran vesi kuluu peltojen kastelussa eikä sitä entiseen tapaan riitä tänne asti. Viimeisimmän tiedon mukaan pinta olisi jo laskenut 429 metriin merenpinnasta. Syvyyttä on silti aika paljon, enimmillään 304 metriä. Meri on paennut kauas, minkä näkee matalista rannoista. Jordan-virran vesi kuluu peltojen kastelussa eikä sitä entiseen tapaan riitä tänne asti. Meren länsipuolella kohoaa korkea seinä ruskeanpunaista vuorta. Kun sopiva tie lähtee nousemaan serpentiininä ylös, kääntyy meidänkin automme sille tielle.  Pysähdymme puolivälissä pariksi tunniksi kiviselle aavikkorinteelle, jossa pörrää monenlaista lintua. Aavikkopyy kuuluttaa jämäkästi reviiriään ja nousee välillä kiven päälle näyttämään komeuttaan. Erilaiset taskut kuuluvat näiden kivierämaiden lintuihin. Nyt näemme paitsi tavallisen kivitaskun myös arotaskun, mustapyrstötaskun ja kalottitaskun. Lintujen tunnistaminen on ihan hengästyttävää, kun uusia tuttavuuksia nousee vähän väliä näkyville: pikkumehiläissyöjät, aavikkokiurut, lyhytpyrstökorpit ja rotkorakkelit ilahduttavat meitä. Samalla vuoren päällä kiertää kymmenien ja satojen hiirihaukkojen spiraaleja, joissa nämä petolinnut ottavat korkeutta. Joukossa kaartelee

myös joku arokotka, pikkukiljukotka ja pikkukorppikotka. Välillä ei tiedä mihin kiikarin tai kameran suuntaisi.

Kuollut meri kaukana lapuolella. Udun takana häämöttää Jordanian rannikkoa.

Kuollut meri kaukana lapuolella. Udun takana häämöttää Jordanian rannikkoa.

Kun nälkä alkaa vaivata, rullaamme serpentiiniä alas. Meren rantaa seuraavalla päätie 90:llä on sotilaiden tarkastuspiste, jossa taas näemme rynnäkkökivääreitä mies- ja naissotilaiden olalla. Tämä kertoo, että olemme poistumassa palestiinalaisalueelta vanhan Israelin puolelle.

Vielä käymme kellumassa Kuolleen meren aalloilla. Vesi on todella suolaista eikä siihen taida voida hukkua – mutta henki voi muuten lähteä, jos erehtyy nielemään tätä myrkyllistä suolalientä. Uinti dokumentoidaan ja lähetetään sukulaisille tiedoksi. Näin illan suussa on vielä 28 astetta lämmintä. Suomessa kerrotaan satavan räntää.

Tarinan sankari kelluu Kuolleen meren aalloilla. Tällaista meillä ei ole Saaristomerellä - ainakaan vielä!

Tarinan sankari kelluu Kuolleen meren aalloilla. Tällaista meillä ei ole Saaristomerellä – ainakaan vielä!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress