Blogi: luovasti luonnosta

25.3.2015 – Ensituntumaa Israelista

pönttöaavikkoIsrael on maa, josta vallitsee ystäväpiirissäni hyvin jyrkkiäkin käsityksiä: osa vannoo ikuisesti välttävänsä tätä maata, mutta toiset ovat käyneet täällä monia kertoja linturetkellä, joku jopa kibbutsilla töissä. Myös omat ennakkokäsitykseni ovat ristiriitaisia. Ne kiteytyvät ehkä kysymyksissä Palestiinasta ja palestiinalaisten kohtelussa. Vaikka poliittiset kysymykset eivät olekaan pääasia, pelkään, että niitäkin tulee havainnoitua.

Tulimme Israeliin etsimään lintuja ja luontoelämyksiä vaimoni Tuijan kanssa.  Tietomme maasta ovat niukat, mutta valtion historia kertoo tarinaa autiomaan valloituksesta. Tähän aikaan vuodesta valtava määrä lintuja kulkee täältä läpi matkallaan Afrikasta Eurooppaan. Me lensimme päinvastaiseen suuntaan tullessamme eilen illalla Tel Aviviin. Emme tulleet bongaamaan harvinaisuuksia vaan itse etsimään lintuja ja oppimaan niiden tuntemista. Tietomme ja taitomme eivät riitä kilpailemaan kunnon bongareitten kanssa lintujen löytämisessä ja tuntemisessa. Mutta voihan siitä tulla kivaa meidänkin tavallamme: vuokrataan auto ja käydään mielenkiintoisissa paikoissa.

Poikkeamme kahville paikkaan, jonka ulkoterassilla on paljon ihmisiä. Kaikilla on vihreä univormu päällä, niin miehillä kuin naisillakin. Reserviläisten ryhmän pariviikkoinen harjoitus päättyy huomenna ja joukkue on pysähtynyt välipalalle. Sotilaat näyttävät väsyneiltä. Huomio kiinnittyy aseisiin: melkein kaikilla on kuluneen näköinen rynnäkkökivääri mukana: yksi yrittää nukkua penkillä kivääri tyynyn alla, tumma naissotilas roikottaa sitä hihnassa olalla ja toinen tummaverikkö nukkuu kivääri poikittain polvien päällä. Siinä sivulla panssaroituja ajoneuvoja lastataan rekan lavalle. Syrjemmällä ryhmä kipa-lakkisia sotilaita pitää rukoushetkeä. Kaksi vihreää helikopteria lentää matalalla yli.

Aamulla Maagan Michaelin kala-altailla on paljon lintuja. Lokit parveilevat ruokinta-automaateilla, haikarat ja viklot päivystävät matalassa vedessä. Kynsihyypät kimittävät vallien päällä. Altaiden päälle on viritetty verkkoja sekä lankoja pitkin ja poikin. Lankojen sekasotku ei vaikeuta kirjokalastajien tai smyrnankalastajien saalistusta, mutta luo sellaisen lähinäkymän lintuihin, joka vei halut niiden kuvaamiselta. Palmukyyhkyt, turkinkyyhkyt ja pihamainat – tulokaslajeja kaikki – viihtyvät hyvin tällä teollisuushallien takapihalla, jossa alkuperäistä luontoa ei näy missään. Tästä ei saa oikein otetta. Parin tunnin harhailun jälkeen päätämme jatkaa matkaa kohti sisämaata.

Armenianlokki ja kaitanokkalokki naurulokkien piirittämänä Maagan Michaelin vesiviljelylaitoksella Israelissa

Armenianlokki ja kaitanokkalokki naurulokkien piirittämänä Maagan Michaelin vesiviljelylaitoksella Israelissa

Iltapäivällä laskemme alas Jordan-joen laaksoon. Rinteellä on kyltti ”Sea level”. Sen jälkeen tie putoaa vielä pari sataa metriä laakson pohjalle. Bet Sheanin kaupunki on lähellä Jordanian rajaa. Pari tuhatta vuotta vanhan amfiteatterin nähtyämme jatkamme vielä kappaleen matkaa itään, kunnes aivan rajalla ajamme sisään Kfar Ruppinin kibbutsiin. Piikkilanka-aidat ympäröivät sitä, sillä aiemmin palestiinalaississit terrorisoivat sitä rajan takaa, kunnes naapurimaan kuningas ajoi PLO:n pois Jordaniasta vuonna 1974. Lopullisesti raja rauhoittui parikymmentä vuotta myöhemmin, kun Israel ja Jordania tekivät rauhan. Sen jälkeen ei rajan takaa ole enää tullut ammuksia eikä lasten ole tarvinnut nukkua öitään pommisuojissa.

Tämän kibbutsin pieni erikoisuus on ”Birdwatching center” ja rengastusasema, jossa saa tietoa paikallisista linnuista. Kibbutsin yhteydessä on myös vierasmajoja, joissa kiikarinkantajat ja muut turistit voivat yöpyä siisteissä ja viihtyisissä tiloissa. Tämä kaikki on vanhan herrasmiehen, David Glosnerin luomus. Hän asuu 440 muun ihmisen kanssa kibbutsissa ja muiden töiden ohella huolehtii meistä lintumatkailijoista.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress