Blogi: luovasti luonnosta

18.9.2014 – Kaikista maailman maista nyt Albaniaan

Albania on luonnonkaunis maa Adrianmeren rannalla.

Albania on luonnonkaunis maa Adrianmeren rannalla.

Suljettu, takapajuinen, vähän ahdistava. Sehän oli se kommunismin viimeinen linnake Euroopassa, mutta vieläkö siellä on samanlaista? Näin me ajattelemme Albaniasta, jos me ylipäätään jotakin siitä maasta sattuisimme ajattelemaan. Minulla on tilaisuus tutustua Albaniaan, sillä olen mukana erään saksalaisen yhtiön hankkeessa etsimässä ratkaisuja maan kansallispuistojen hallinnon kehittämiseen. Olen käynyt täällä työmatkalla jo kahdesti aikaisemmin, kolmas reissu on alkamassa ja kuva Albaniasta on hahmottumassa.

Minunkin ensivaikutelmani syntyi matkalla lentokentältä Tiranaan. Hyvä leveä väylä, paljon autoja, joiden joukossa enemmän uusia mersuja kuin missään Suomessa. Moottoritien risteyksessä kummulla seisoo juhlavan näköinen talo, joka julkisivun pylväineen ja katon kulmissa seisovine kerubeineen muistuttaa lähinnä Suomen eduskuntatalon ja suurkirkon risteymää. Tämä komistus ei ole kumpaakaan vaan kasino, jossa rahoihinsa tulleet kansalaiset pääsevät liioista varoistaan.

Ilme pääkaupunkiin sisälle ajettaessa on vauras ja pöyhkeilevä sekä samanaikaisesti pikkuisen köyhä ja kaikkiin suuntiin pursuileva. Leveiden katujen kaistat ovat täynnä autoja, joiden kuskit eivät ole koskaan oppineet kaista-ajon merkitystä. Liikenneympyrät muualla maailmassa luovat risteyksiin järjestystä, mutta täällä ne sumputtavat liikennettä kaikkien tunkiessa samaan aikaan keskelle ja ulos, ilman mitään sääntöjä. Liikennevaloja on paljon, mutta silti risteyksissä tarvitaan vielä pillipoliisi, joka pamppu kädessä ohjaa valoista piittaamattomia autoja.

Parvekenäkymä Tiranasta. Omalla tavallaan kaunista tämäkin.

Parvekenäkymä Tiranasta. Omalla tavallaan kaunista tämäkin.

Paikallisia ihmisiä olen tavannut paljon näillä matkoilla. Albanialaiset ovat mukavan mutkattomia ja melkoisen impulsiivisia. Vaikutelmani on, että he eivät murehdi elämää tai sen kiireitä kovinkaan pitkälle. Monen tapaamisen jälkeen opin, että kun albanialaisen kanssa sopii tapaamisesta kello kymmenen, häntä voi odottaa paikalle vasta kun kello lähenee puolta yhtätoista. Toisaalta tapaamisemme ympäristöministeriön korkean virkamiehen kanssa järjestyy melkein aina siten, että avustajani soittaa hänelle kello 9 ja jo kaksi tuntia myöhemmin tapaamme hänet kahvilassa ministeriön vieressä. Suomessa vastaava ei ikinä onnistuisi!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress