Blogi: luovasti luonnosta

3.10.2014 – Albanian alpeilla

 

Tänään jatkuu ratin kääntäminen vuoristoteillä. Nyt toki päivänvalossa ja asvaltilla. Huomasimme jo eilen ennen pimeän tuloa lukuisat muistotaulut kukkapuskineen tien reunoilla. Niitä oli jo alemmilla tienosuuksilla, mutta täällä ylhäällä niitä on todella paljon, muutaman kilometrin välein. Puusta tai kivestä on tehty pieni muistomerkki tai risti (väestössä on muslimeja ja kristittyjä), jossa on siitä alas syöksyneen autokuskin kuva. Usein autoa on ajanut nuori mies. Joskus kuvia on kaksi tai kerran peräti viisi. Muistomerkit itsessään välittävät järkyttäviä tarinoita. Hiljaisina mietimme mistä ne kertovat: huonoista teistä, kehnoista autoista, hurjista kuljettajista, holtittomasta viinan käytöstä vai kaikista näistä?

muistomerkki

Tästä ajoivat kerran ulos Hasandocin veljekset, 20 ja 22 vuoden ikäisiä nuoria miehiä.

Suurin osa maasta on vuoristoa. Adrianmeren rannikon suuntaista vuorijonoa Sloveniasta Makedoniaan kutsutaan nimellä Dinaariset alpit. Albanian pohjoisinta kolkkaa lähestyessä vuoret käyvät mahtaviksi. Täällä tätä osaa vuorijonosta kutsutaan Albanian alpeiksi. Jyrkkiä seinämiä ja teräviä huippuja, mutta korkeimmatkin jäävät reilusti alle kolmen tuhannen. Tämän vuorijonon ylimmät huiput ovat yleisesti 2600 metrissä, Dinaaristen alppien korkein huippu Prokletje Albanian ja Montenegron rajalla tavoittelee 2700 metriä. Näin loppukesällä korkeimmatkin näistä näyttäytyvät lumettomina.

Tänne on suunnitteilla uusi kansallispuisto. Albanian pohjoisrajalla on jo parikymmentä vuotta vanha Valbonan kansallispuisto (Valbona Valley National Park), joka rajautuu rajan takana Montenegrossa Prokletijen kansallispuistoon. Nämä on tarkoitus yhdistää ja kolmanneksi tulisi siinä vieressä Kosovon puolella oleva vuoristo, jonne uutta kansallispuistoa suunnitellaan.

Me ajamme pohjoiseen johtavan tien päähän, Valbonan kylään kansallispuiston keskuksessa. Tämä puisto näyttää nyt, ennen tulossa olevaa laajennusta käsittävän yhden mahtavan laakson ja sen ympärillä olevat korkeat vuoret. Kaikesta huomaa, että täällä satsataan nyt matkailuun: tie on uutta asvalttia (teko vielä vähän kesken) ja laaksossa on useita uutuuttaan hohtavia majapaikkoja ja pieniä hotelleja. Me päädymme suurimpaan, hotelli Valbonaan sulattelemaan näkemäämme.

Hotellin seisoo tien vieressä vanhan mallinen Land Rover. Siinähän ovat sveitsiläiset ystävämme viime yöltä! Vaihdamme kokemuksia. He ihailevat meidän saavutustamme, kun pääsimme kuin pääsimmekin loppuyöksi hotelliin. He olivat heränneet aamuyöllä kovaan sateeseen ja ukkoseen. Päivänvalossa hekin löysivät takaisin asvalttitielle ja sitä pitkin Valbonaan.

valbona 1

Valbonan laaksossa on ruska alkanut.

Iltapäivän kävelyretkellä ihailemme keltaiseksi muuttuvia pyökkejä. Syksyn ruska on kohta saavuttamassa huippunsa. Täällä laaksossa jää kaipaamaan hyviä, mutta ei liian vaikeita vaellusreittejä, esitettä karttoineen, kunnon opastaulua kansallispuistosta sekä luontopolkuja. Ilman niitäkin saamme läpileikkauksen kansallispuiston, tai ainakin tämän laakson linnuista: pähkinänakkeli, viitatiainen, vihertikka, mustaleppälintu ja korppi. Pari mukavaa lintumuistoa jää tästä puistosta mieleen: kaksi maakotkaa, jotka kaartelivat korkealla vuoren seinää vasten ja koskikara, joka toistamiseen tutki puroa vain parin – kolmen metrin päässä majamme portailta.lampaita

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress