Blogi: luovasti luonnosta

5.10.2014 – Matkan viimeinen päivä Shkrodra-järven rannoilla

Pyhäaamun aamukahvi Podgorican ydinkeskustassa. Tästä kaupungista ei jäänyt mitään erityistä mieleen. Mutta Montenegro on hyvin kaunis maa. Kooltaan se on lilliputti, vain 4% Suomen pinta-alasta. Ja väkeä täällä asuu 700 000 ihmistä. Kieli on slaavilaista montenegroa, mutta sitä kirjoitetaan länsimaisin kirjaimin. Vaikutelmaksi jää, että tänne pitää tulla uudelleen. Euroopan suurin kanjoni Tara-joen varrella Durmitorin kansallispuistossa jäi nyt näkemättä. Samoin Kotorin kaupunki Adrianmeren rannalla. Taran kanjoni ja Kotorin vanhakaupunki ovat Unescon maailmanperintökohteita.

Suora tie vie meitä etelään kohti Albanian rajaa. Ennen sitä tie saavuttaa Shkodra-järven rannan. Tämä on suuri järvi maiden rajalla. Sen pohjois- ja itäranta muodostavat Skodran kansallispuiston, jonka valtavan laajat kosteikot, puolet 40 000 ha kansallispuistosta näkyvät vuorenrinteellä kiemurtelevalta tieltä. Näemme edessämme komean puisen tornin, jonne poikkeamme. Tornilta aukeaa hyvä näkymä yli saraikkojen, jossa polskii pikkumerimetsoja, uikkuja ja nokikanoja. Varmaan muitakin lintuja, mutta ilman kaukoputkea kaukaisemmat linnut jäävät ilman nimeä. Tornin juurella sirisee kuningaskalastaja ja tiittaa pussitiainen. Lintutorni on aivan uutta tekoa, valmistunut varmaankin tänä vuonna. Useassa kyltissä lukee, että se on rakennettu Monacon prinssi Albert II:n rahaston tuella.

Shkodra-järven rannalla Montenegrossa, Skodra-nimisessä kansallispuistossa on upeita kosteikkoja.

Shkodra-järven rannalla Montenegrossa, Skodra-nimisessä kansallispuistossa on upeita kosteikkoja.

Monacon prinssi Albert II:n säätiö on tukenut tätä lintutornia.

Monacon prinssi Albert II:n säätiö on tukenut tätä lintutornia.

Taas yksi helppo rajanylitys ja olemme Albaniassa. Ajamme Shkodra-järven eteläpäähän, Shkoderin kaupungin läpi ja kappaleen matkaa etelärannan tietä. Täällä on viehättävä kalaravintola, jonka terassilla on lounasta odotellessa hyvä kiikaroida järvellä touhuavia kiharapelikaaneja, pikku-uikkuja ja pikkumerimetsoja. Järvessä on ilmeisen paljon kalaa. Muutamaan kertaan todistamme näytelmää, jossa naurulokit paikallistavat kalaparven, alkavat pyöriä sen yläpuolella, minkä jälkeen eri suunnistaa suorastaan ryntää paikalle satoja pikkumerimetsoja. Hetken paikalla käy kova kuhina kun tiheäksi pakkautuva lintuparvi sekin nauttii kalalounasta.

Linnut ovat löytäneet kalaa. Satoja pikkumerimetsoja, muutama etelänharmaalokki ja silkkiuikku ovat lounaalla.

Linnut ovat löytäneet kalaa. Satoja pikkumerimetsoja, muutama naurulokki ja silkkiuikku saavat nyt lounasta.

Vajaat sata kilometriä ja olemme kohta Tiranassa. Huomenna tämä missio päättyy ja palaan yhdessä Tuijan kanssa Suomeen.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress