Blogi: luovasti luonnosta

28.4.2014 – Aurinkoa ja tuulta

Kahden edellisen päivän jälkeen on hyvä nauttia maisemista ja luonnon ihmeistä. Edellisten päivien pilvet ja sadekuurot ovat vaihtuneet auringonpaisteeksi ja tuuleksi. Kaukasian sotilastien varrella on useita pieniä laaksoja, joista purot tuovat vettä Terge-jokeen. Pienet purot ovat kirkkaita, mutta isommat aivan mustia. Sateet kuljettavat mennessään mustaa saviliusketta ja kaikenkokoisia kiviä, jotka värjäävät veden mustaksi. Alppiniittyjen keskellä näkyy paikoin mustia uria, jotka kertovat veden voimasta. Rankat sateet ovat saaneet aikaiseksi maanvyöryjä, jotka ovat jatkuneet alas laaksoihin saakka. Näitä katsellessa ymmärtää, että jopa Suur-Kaukasuksen vuoret mataloituvat kovaa vauhtia.
Laaksoja tänään tutkimme. Tarkoituksena on päästä katsomaan kalliokiipijää, joka asuu korkeissa vuoren seinämissä. Mutta näin talvikauden lopulla sen voi nähdä hyvällä onnella alempana, kuten monia muitakin ylävuoriston ihmeellisiä lintuja. Emme ehdikään kovin pitkälle kun etupenkkiläiset huomaavat tavallisen näköisellä rinteellä lennähtävän kalliokiipijän. Nopeasti ulos bussista ja näemme kaikki tämän ihmeellisen linnun. Iltapäivällä näemme vielä toisen, senkin laidunmaan pienellä kallion töppäreellä eikä missään massiivisella jyrkänteellä, joita niitäkin täällä riittäisi.

retkeilijöitä
Ylhäällä alppiniityllä kiikaroimme muuttavia petolintuja. Tuntumaksi tulee, että tänään pedot menevät korkealla ja kovaa. Voimakas lounaistuuli ja auringonpaisteen aikaansaama lämpö nostavat kaartelevat pedot kilometrien korkeuteen, missä vuorijonon ylitys on lasten leikkiä. Nyt suohaukat, hiirihaukat ja haarahaukat näkyvät pieninä pisteinä jossakin korkeuksissa. Tunnelma on aivan toinen kuin kaksi päivää sitten, jolloin laaksoa pitkin nousevat haukat saivat tehdä tosissaan töitä päästäkseen matalimmasta solasta vuorten yli.
kylmänkukka

Ilman kiirettä kävelemme pientä ajouraa pitkin alas Stepantsmindan itäpuolen rinteeltä. Kylmänkukat ja katkerot kukkivat jo matalina lampaiden ja lehmien kaluamalla niityllä. Taivaalla pyörii vuoroin alppinaakkoja, vuoroin alppivariksia. Sepelrastaspari ruokailee rinteellä meistä välittämättä. Vähän näiden alapuolella kaksi rakkapunavarpusta etsii jotakin maasta. Nekään eivät välitä kaukoputkista ja raksuttavista kameroista, jotka pitävät kunnioittavaa parinkymmenen metrin etäisyyttä näihin ylävuorten lintuihin. Molemmat linnut ovat harmaanviiruisia naaraita, punaisen koreat koiraat eivät antaudu nyt kuvattaviksi.

rakkapunavarpunen n

 

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress