Blogi: luovasti luonnosta

26.4.2014 – Luontoelämyksiä sateessa

Puurajan yläpuolella kymmenen hengen ryhmämme pysähtelee muutamissa paikoissa. Monikansallinen lintumiesporukka valuu ulos sateeseen katsomaan kun arosuohaukka ja kaksi niittysuohaukkaa ponnistelee pilvien välissä solaa pitkin pohjoiseen, ylämäkeen. Seuraava stoppi on lumirajalla, jossa tunturikiurut, vuorihempot ja kultahempot ovat lyöttäytyneet parveksi, joka nokkii ruokaa pälvien reunoissa kylmän veden vihmoessa harmaalta taivaalta. Outoa tunnelmaa virittävät samaan aikaan solaa pitkin kiirehtivät sadat pääskyt, parven joukossa on muutamia alppikiitäjiä. Kova on kiire muuttolinnuilla pohjoiseen! Yli lentävä partakorppikotka saa aikaan kunnon ”good grief” -huokauksia briteiltä.

Vettä sataa koko päivän. Alamaissa sää oli siedettävää, kun aurinko välillä paistoi hetken kuumasti pilven välistä. Mutta Jvarin solassa, Kaukasuksen sotilastien korkeimmalla kohdalla 2379 metrissä viluttaa oikein kunnolla. Vasiten mukaan otetut retkivaatteet, hanskat ja myssy syvällä laukussa, muiden laukkujen alla autossa eivät yhtään lämmitä.

Ennen Stepantsmindaa, päivän pääkohdetta jo siellä Suur-Kaukasuksen selkärangan pohjoispuolella, ihan Venäjän rajan tuntumassa, hiljennämme tyrnipensaikkojen kohdalla. Ne vetävät talvella puoleensa ylävuoriston lintuja, jotka elävät laaksojen keltaisilla marjoilla yli talven. Vaikka nyt on selvästi kevät ja lumirajakin on noussut jo laakson pohjasta vuorten rinteille, ei tämä ole turha pysähdys. Auton huuruisesta ikkunasta näkyy koreita mustavalkoisia ja punavatsaisia lintuja istumassa tyrnien latvoissa. Kun sadekin pitää taukoa, niin nyt tulemme vauhdilla eikä valuen tien penkalle. Vuorileppälintuja hienosti näkösällä! Laskemme yksiltä jalansijoilta ainakin 22 yksilöä, melkein kaikki koiraita. Kamerat laulavat ja hetki tallentuu mieliin ja muistikorteille.

vuorileppälintu3 vuorileppälintu naaras

Tätä poutahetken iloa kestä kymmenisen minuuttia ja taas alkaa pisaroida. Nämä ylävuoriston todelliset harvinaisuudet, monen lintuharrastajan toteutumattomat unelmat päättävät tapaamisen yhtä yllättäen kuin se alkoi. Vartin päästä löytää vielä haravoimalla jokusen mustan selän jossakin oksien seassa. Oppaammekaan eivät ole koskaan kohdanneet tällaista vuorileppälintujen kokoontumista.

Saamme todistaa sellaisen luontoelämyksen, jota harva on päässyt näkemään! Selityksenä on ehkä huono sää, sillä ankarat olosuhteet kuten lumi, pakkanen, tuuli ja sade ylempänä vuorilla tuovat siellä asuvia lintuja alas laaksoon.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress