Blogi: luovasti luonnosta

14.6.2010 – Seattlesta Vancouveriin

Tänään tutustuttiin amerikkalaisiin moottoriteihin. Ennen matkalle lähtöämme olimme hankkineet yhden turhakkeen lisää laajaan tarpeettoman elektroniikan kokoelmaamme. Mutta nyt tämä ystävämme Tom Tom näytti kyntensä. Vienolla suomea puhuvalla naisäänellä se ohjasi meidät noin 5 + 5 –kaistaiselle väylälle kohti pohjoista. Pian näkyivät Seattlen pilvenpiirtäjät edessämme ja kohta väylä sukelsi niiden alta ja välistä eteenpäin kohti Kanadaa.

Ymmärrätte varmaan, että tässä vaiheessa jo alkaa suomalaisen tehdä mieli kahvia. Kun moottoritie ylitti suuren joen, päätin kääntyä alas etsimään sitä kahvikupposta. Laskeuduimme Marysvilleen, pieneen kylään, jonka keskusta oli täynnä rumia teollisuusrakennuksia ja kamalia takapihoja. Jaloittelimme hetken joen rannassa ja aloitimme tutustumiseen paikalliseen lintufaunaan ennen sitä kahvikuppia.

Komea valkopäämerikotka kaarteli hetken yläpuolellamme, peltoturpiaali nokki rantakiviä ja laulusirkku rakensi pesää. Aidalla lauloi mahdottoman kaunis punainen lintu, helposti pihapunavarpuseksi tunnettava pikkulintu. Kuvasin sitä hetken teleellä ja Tuija jäi pikkukameransa kanssa seisomaan keskelle tietä. Kaksi autoa pysähtyi hänen takiaan. Jouduin selittämään niiden kuskeille tilannetta ja niin teki Tuijakin. Toinen autoista pysäköi tien sivuun ja sieltä kömpi ulos mies, joka kohta rupesi halaamaan Tuijaa. Hän oli Paul ja kertoi vaimonsa olevan suomalainen. Pitemmittä puheitta hän vei meidät kotiinsa, jossa tapasimme Mailisin. Hän oli lähtenyt vuonna 1952 köyhyyttä pakoon Kanadaan ja vuonna 1957 mennyt naimisiin unkarilaisen Paulin kanssa. Heillä on nyt viehättävä omakotitalo Marysvillessä Washingtonissa. Paul on ansainnut leipänsä konepajayrittäjänä. Hän opetti minulle, miten netistä löytää suomalaiset radioasemat ja suomalaista viisikymmenluvun musiikkia. Pyytämättä hän vielä kopioi meille matkakuuntelemista varten viisi cd-levyä humppaa ja Erkki Junkkarista. Samaa mieltä olimme siitä, että sitä suomalaista nykymusiikkia on vaikea ymmärtää.

Tämä pihapunavarpunen vei meidät Paulin ja Mailisin kotiin!

Saimme sitten kahviakin ja vietimme lämminhenkiset pari tuntia heidän luonaan. Ikkunasta katsoimme miten samettinärhet hakivat pähkinöitä heidän lintulaudaltaan. Kamerakin minulla oli sohvan vieressä lattialla, mutta päätin jättää ne linnut hetkeksi sivummalle.

Jatkoimme matkaamme Vancouverin miljoonakaupunkiin. Sen puistoissa, meren rannalla ja jokisuistoissa on luvassa lisää luontokokemuksia.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress