Blogi: luovasti luonnosta

2.7.2013 – Säitä odotellessa

Tarkoituksemme oli tänä aamuna lähteä nousemaan Stepantsmindasta ylös jäätikön reunalle noin kolmeen tuhanteen metriin. Siellä ylävuoristossa on paitsi näköaloja myös hienoja lintuja, joita ei muualla tapaa. Paljakoiden kivikoissa lymyilee kaukasianlumikanoja ja maanpintaa myötäilevissä Rhododendron-pusikoissa piileksii kaukasianteeriä.  Jostakin syystä rakkapunavarpunen ja vuorileppälintu eivät viihdy edes vuorten rinteillä, missä sentään lumikanat ja teeret asuvat, vehreämmistä laaksoista puhumattakaan. Vain talven paksu lumi pakottaa ne vuorten paljakoilta laaksoihin, jossa lintuharrastajat niitä odottavat maksetuilla matkoillaan. Talvella, tai oikeastaan talven selän taituttua huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa, näitä korkeitten maitten erikoisuuksia saattaa nähdä Stapantsmindan liepeillä nokkimassa edellisen syksyn tyrnin siemeniä. Jos on onnistunut järjestämään itsensä silloin tänne, voi rakkapunavarpusen ja vuorileppälinnun nähdä ilman vaivalloista kiipeämistä.

Mutta me olemme täällä heinäkuussa, toista kilometriä alempana. Minun haaveenani oli alunperin päästä teltalla sinne kolmeen tonniin ja herätä aamulla rakkapunavarpusen vihellyksiin. Vaan oppaallamme ei ole mukana niitä yöpymisvarusteita, joita siellä ylhäällä tarvitaan. Me olemme kyllä kantaneet Suomesta saakka makuupussit ja matrassit. Niinpä yöpyminen ohuessa vuori-ilmassa jää tällä retkellä haaveeksi.  Mutta ehkä sää vielä sen verran paranee, että voimme tehdä pitkä päiväretken ja nousta Sameban kirkon takaa ylös vievälle polulle.

Viime yönä ukkosti ja satoi rankasti. Vielä aamullakin sataa tihuttaa. Niinpä me emme tänään lähde liukkaille rakkakivikoille. Jopa alhaalla laaksossa näkyy rankkasateen jälkiä: mustat mutavyöryt ovat valuneet laidunkedoille asti ja Thergi-joki kuohuu mustanaan täyttäen koko uomansa. Tummat saviliuskeet ovat valuneet alas ja eroosio söi viime yönä Kaukasus-vuoristosta pois ainakin muutaman sentin.

Teemme kierroksen Stepantsmindan ympäristössä, ajamme pientä liejuista vuoristotietä Tsdon kylään mustana virtaavan Tergin laaksossa ja käymme vesiputouksilla. Vieläkin sataa.

Tsdon kylässä asuu enää vain muutama vanhus ja koira. Vanhat laidunmaat ja heinäniityt pursuavat kukkia, talot alkavat sortua, mutta vielä täällä sinnitellään.

Tsdon kylässä asuu enää vain muutama vanhus ja koira. Vanhat laidunmaat ja heinäniityt pursuavat kukkia, talot alkavat sortua, mutta vielä täällä sinnitellään.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress