Blogi: luovasti luonnosta

12.7.2010 – North Cascaden kansallispuistosta Seattlen Waterfronteen

Aamulla kävimme joen toisella puolella kansallispuiston opastuskeskuksessa. Hyvin se oli esillepanolta ja malliltaan suomalaisten kansallispuistojen luontokeskusten tyylinen. Erona oli toki se, että National Park Servicen uniformupukuisia asiakasneuvojia oli 4-5 näkyvissä kaiken aikaa. Pihalla heitä näkyi komea lierihattu päässä. Se kuva jäi kuitenkin ottamatta.

Jatkoimme matkaamme Washingtonin osavaltion pohjoisosaa pitkin kohti Tyyntä valtamerta. Meille vahvistui edelleen kuva siitä, että täällä on maaseudulla varsin köyhää. Ero kanadalaiseen asumiseen ja elämiseen huima, mutta kyllä myös suomalainen maaseutu on tänä päivänä siistimpää ja vauraampaa. Kaupunkien laidoilla taas on silmiinpistävää kaikenlaisten rakennusten kirjavuus ja kortteleiden sekaisuus. Joka puolella on kylttejä, mainoksia ja kaikenkokoisia taloja, joista ei löydy mitään suunnitelmallisuutta.

Olimme jo iltapäivällä Seattlessa. Muistan vuodelta 1992 kaupungin kuuluisat kalahallit rannassa pilvenpiirtäjien alapuolella. Nyt niitä etsimme. Sieltä löytyi kyllä sama laiturialue kuin ennenkin, mutta ei enää kalamyymälöitä. Ne oli korvattu kaikenlaisilla kalaravintoloilla ja rihkamamyymälöillä. Etsimme täältä nyt sellaista kansanravintolaa, jossa saa kalaruokaa.

Vaan olisi se pitänyt arvata. Kalliiden hienostoravintoloiden lisäksi siellä oli joukko pikaruoka-kalaravintoloita. Sellaiseen mekin menimme. Vältimme kyllä hampurilaistyyliset paikat (oli siellä mäkkäri ja subbarikin), mutta silti petyimme. Turskan ohella tarjottiin kehnoa salaattia, valtava leipämuhkura ja viisitoistasenttisiä lohkoperunoita. Ei mitään makua eikä tyyliä. Muovihaarukoin niitä väänsimme suuhun pahvilautasilta jäistä kolaa hörppien. Erittäin amerikkalaista sanoisin näin lyhyen kokemuksen pohjalta.

Vieressä kadulla istui huono-osaisia, joilla ei ollut varaa edes tähän. Oli nainen, jolla oli kyltti ”Homeless”. Terassilla katsoimme, kun ihmiset ruokkivat lokkeja (amerikanisolokki – Glaucous-winged gull) ranskanperunoilla. Samaan aikaan tumma, vanhempi mies kävi kerjäämässä meiltä rahaa ruokaan. Olemme Amerikassa! Huomenna lähdemme Suomeen.

Amerikanisolokit saavat ranskanperunoita

1 kommentti

Kaarina Leino13.7.2010 at 13.14

Voi veljet, nyt se sitten on ohi!!! Ihan tulee haikea olo.
Kiitos ihanista, antoisista, humoristisita matkakertomuksista. Monta kertaa olen saanut nauraa kaikenlaisille ’ihmismäisille’ vertailuille lintumaailmassa, kuten varmaan monet muutkin… Ja miten paljon sitä on oppinut uusia lintujen nimiä!

Tervetuloa Suomeen!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress