Blogi: luovasti luonnosta

Biisonit Yellowstone kansallispuistossa

Majoitumme Montanan osavaltiossa Cooke Cityssä, mutta “työpaikkamme” Lamarin joen laaksossa sijaitsee Wyomingin osavaltion puolella, jonne matkaa n. 50 km. Janne ja uusi kanadalainen työtoveri kaupungin pääkadulla.

Majoitumme Montanan osavaltiossa Cooke Cityssä, mutta “työpaikkamme” Lamarin joen laaksossa sijaitsee Wyomingin osavaltion puolella, jonne matkaa n. 40 km. Janne ja uusi kanadalainen työtoveri, Alain, kaupungin pääkadulla.

Tänään Yellowstone kansallispuiston koillisessa osassa sijaitsevassa Lamarin laaksossa on hiljaista. Vain muutama biisoni siellä täällä, ei mitään suurempia laumoja laiduntamassa joen suistoalueella, jossa ruoho ja muu kasvillisuus alkaa vähitellen vihertää. Elämme äitienpäivän aikoja ja lunta on vielä runsaasti korkeiden vuorten rinteillä. Biisonit ovat juuri saapuneet tälle n. 2000 m korkeudelle ja niiden vaellus jatkuu vieläkin ylemmäksi kunhan rinteet vapautuvat lumesta.

Kevätvaellus on biisonivasojen syntymäaikaa, joten biisonit jakautuvat eri laumoihin: biisonihärät liikkuvat omissa ryhmissään ja biisonilehmät yhdessä vastasyntyneiden ja vanhempien vasojensa kanssa. Vasoja tulee lisää päivittäin, sillä nyt on poikimisen kulta-aikaa. Vaelluksen aikana biisonit nousevat ja laskeutuvat vuoriston rinteitä ja ylittävät Lamar-joen monta kertaa eri kohdista. Lumet sulavat parhaillaan, joten joen vedenpinta vaihtelee päivittäin. Useassa kohdassa on kovia virtauksia ja pieniä putouksia, joten joen ylittäminen on riskialtista puuhaa erityisesti vastasyntyneiden vasojen kannalta. Olemme seuranneet ja kuvanneet biisoneiden vaellusta jo kymmenen päivän ajan ja nähneet monta dramaattista joen ylitystä.

Biisonit ylittävät Lamar-joen Yellowstonen koillisosassa. Ylitys on vaativa etenkin biisonivasojen kannalta, mutta myös aikuiset biisonit joutuvat usein veden virtojen viemiksi.

(Photo: Marina Henriksson) Biisonit ylittävät Lamar-joen Yellowstonen koillisosassa. Ylitys on vaativa etenkin biisonivasojen kannalta, mutta myös aikuiset biisonit joutuvat usein veden virtojen viemiksi.

Tästä päivästä näyttää tulevan hiljainen eilisen ryminäpäivän jälkeen, jolloin kymmeniä ja taas kymmeniä biisonia ylittivät joen. Voisimme siis ajatella uhraavamme kolme-neljä tuntia kauppareissuun puiston rajojen ulkopuolelle. Jääkaappimme ammotta nimittäin lähes tyhjillään majapaikassamme Cooke Cityn vanhassa villin lännen aikaisessa maaseutukaupungissa, joka sijaitsee puiston koillisen sisäänajoportin ulkopuolella Silver Gate kylän naapurissa.

Stop the Car Trading Post sijaitsee Silver Gate-nimisessä kylässä. Ystävällisiä ja avuliaita amerikkalaisia, joilla myös mm. majoitustarjontaa.

(Photo: Marina Henriksson) Stop the Car Trading Post sijaitsee Silver Gate-nimisessä kylässä. Kylän nimestä huolimatta kulta oli alueen pääasiallisin  vetonaula 18oo-luvun viimeisellä puoliskolla.

Paluumatkalla joelta parkkipaikalle huomaamme sattumalta punaruskean biisonvasan hiekkaisella joen penkereellä. Se on kovin pieni, ja napanuoran pätkan perusteella arvelemme sen olevan noin vuorokauden ikäinen. Katsomme sitä lähemmin ja näemme, että turkissa kimaltelee vesipisaroita, mutta jalat näyttävät jo kuivuneen.

Yksinäinen ja avuton biisonivasa Lamarin joen rannalla.

(Photo: Marina Henriksson) Viime yönä syntynyt  biisonivasa on avuton ilman emoaan. Lisäksi Lamarin joen rannalla liikkuu paljon petoeläimiä.

Vasa on ilmeisesti kadottanut emonsa ja laumansa viime yönä tai aikaisin aamulla tapahtuneen joen ylityksen aikana, ja joutunut veden kuljettamana väärälle puolelle jokea. Tämä vasikka on nyt suuressa pulassa. Meidän tapaan myös monet Lamar-laakson petoeläimet tulevat suistoalueelle katsomaan miten biisonivasat pärjäävät virran kierteissä: sudet, karhut, kojootit ja kotkat. Yläpuolella leijailee usein sekä valkopäämerikotkia että maakotkia. Susia on uudelleen istutettu tälle alueelle 1900-luvun lopussa, ja niiden lukumäärä on varsin pieni. Ne näyttävät kuitenkin olevan aktiivisempia metsästäjiä kuin karhut, ja ovat jatkuvalla liikekannalla etsimässä uusia mahdollisuuksia saada vatsansa täyteen. Tämän matkan aikana olen nähnyt kolme eri sutta ja viisi karhua. Yellowstonessa esiintyy kahta eri karhulajia: grizzly, eli meidän ruskeakarhun sukulainen ja amerikan mustakarhu. Yksinään saalistavat petoeläimet eivät yleensä pärjää aikuiselle terveelle biisonille, mutta vastasyntynyt vasa sitä vastoin on helppoa riistaa, erityisesti jos se joutuu eroon emostaan tai laumastaan yleensäkin.

Päätämme siis jäädä joen uoman rinteeseen seuraamaan ja kuvaamaan mitä vasalle tapahtuu. Kello on 10 aamulla, joten varaudumme odottamaan samassa paikassa pimeän tuloon asti, mikäli mitään mullistavaa ei tapahdu. Työ jatkuu huomenna tuntia ennen auringonnousua ja niin edelleen, kunnes saamme tarinan päätökseen ja kuvattua. Kauppareissusta ei siis tule mitään tälläkään kertaa.

Odotamme monta tuntia auringonpaisteessa, ja vähitellen pystyn vähentämään vaatekertojani. Vaatetta on päällä yhtä paljon kuin pukisin Lapin kevättalven oloja varten, eli moninkertaiset pitkät housut ja villapaidat tuulta kestävän takin alla. Välillä aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta , ja toisinaan tulee lyhyitä tihkusateita. Valkopäämerikotka käy pari kertaa liihottelemassa vasan yläpuolella yhtä pahaenteisesti kuin korppikotka villin lännen elokuvissa konsanaan. Lähistön parkkipaikalle on jo ilmaantunut muita matkailijoita ja luontoharrastajia kiikareineen ja kaukoputkineen seuraamaan vasan kohtaloa. Joen tällä puolella n. puolen kilometrin säteellä liikkuu nyt myös tumma turkkinen susi, ja sille vasa olisi hyvin helppo saalis. Toisella puolella jokea liikkuu lisäksi nälkäinen grizzly, joka äskeittäin on herännyt talviuniltaan. Ja tämä karhu on suhteellisen lähellä, koska pystymme näkemään sen liikkeet jopa ilman kiikaria.

Kello lähenee kolmea iltapäivällä, ja vasa alkaa kärsiä nestehukasta. Se ei enää nouse jaloilleen yhtä usein kuin alussa, eikä siten huomaa kun kaksi biisonilehmää ylittää joen ja nousee rantaan lähellä sen makuupaikkaa. Se ei edes reagoi biisonilehmiin ennen kuin ne ovat ohittaneet sen parisenkymmentä metriä. Mutta vihdoin se nousee pystyyn ja ryhtyy kutsumaan emoaan. Me emme ole uskoa silmiämme kun biisonivasan mahdollinen emo tekee täyskäännöksen ja alkaa juosta vasaa kohden. Myös seurassa oleva toinen lehmä kääntyy mukaan. Molemmat biisonilehmät ja vasa nuuhkivat toisiaan hetken, ja sitten molemmat lehmät alkavat hoivata vasaa sen turkkia nuollen. Voiko tämä olla totta? Vasa tosiaan hyväksyy toisen lehmistä ja siirtyy vähitellen sen nivusiin. Mutta onko tällä lehmällä todella maitoa ja hyväksyykö se vasan lähentelyn? Iloksemme kaikki menee kuitenkin hyvin eikä kumpikaan torju toista. Ymmärrämme siitä, että emo on juuri löytänyt kadonneen vasansa!

Uskomattoman upea luontoelämys meille kaikille! Myös parkkipaikan yleisön joukossa on liikuttuneita ihmisiä ja  monet jopa taputtavat biisoneille.

Olipa waltdisneymäinen loppu tälläkin amerikkalaisella tarinalla!

Biisoniemo ja sen vasa kevätlaitumella.  Erityisesti uusi sukupolvi tarvitsee runsaasti ravintoa, ja sitä löytyy ylängön vihreiltä ruohokentiltä ja jokien suistoalueilta.

(Photo: Marina Henriksson) Biisoniemo ja sen vasa kevätlaitumella. Erityisesti uusi sukupolvi tarvitsee runsaasti ravintoa, ja sitä löytyy nyt ylängön vihreiltä ruohokentiltä ja jokien suistoalueilta.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress