Blogi: luovasti luonnosta

29.12.2012 – Massaturistina Mekongilla

Piti päästä näkemään Mekong-joen suisto. Tämä virta on eräs maailman valtavimpia jokia. Se saa alkunsa Tiibetin ylängöltä Kiinasta. Siitä läheltä myös  Yangtze ja Huang He -joet lähtevät virtaamaan itään halki valtavan Kiinan maan. Kiinan Yunnanista Mekong virtaa etelään Myanmariin, Laosiin, Thaimaaseen, Kambodshaan ja lopulta Vietnamiin ja Tyyneen valtamereen. Mekong on 4350 km pitkä. Olemme nyt lähellä tämän legendaarisen Aasian valtavirran suuta.

Mitä luontoihmiset haluavat nähdä mahtavan joen suistossa? Ainakin sitä, miten valtameren vuoksi kohtaa sen ruskean veden, joka on virrannut läpi Indokiinan ja jota pitkin suuret ja pienet alukset ovat seilanneet Kiinasta saakka. Mukava olisi myös kulkea veneellä ja saada  tuntea veden tuoksu. Tätä vettä on ohjattu kanavia pitkin valtaville riisiviljelmille kuudessa maassa, sitä ovat juoneet niin vesipuhvelit, elefantit kuin lajinsa viimeiset tiikeritkin. Ei olisi ihme, jos tämän jälkeen vettä olisi enää niukasti jäljellä täällä alavirrassa. Mutta toisin on laitansa Mekongin: kesän ja syksyn rankat monsuunisateet saavat säännöllisesti joen nousemaan kauas yli äyräidensä, jos tällaisia edes on olemassa.

Vielä olisi mukava nähdä niitä valtavia lintuparvia, joita yleensä talvehtii eteläisten jokien suistossa, missä ekosysteemin tuottavuus tapaa olla korkeimpia, mitä missään tavataan. Lokkeja, tiiroja, kahlaajia ja sorsia, jotka ottavat osansa virran tuottamasta biomassasta. Kiva olisi myös tavata ihmisiä, jotka saavat toimeentulonsa joesta. Tähän olemme tänään virittyneet. Olisiko täällä yhtään luonnonsuojelualuetta?

veneitä lähdössä joelle

Veneellä mennään saareen

Matkatoimistot Saigonissa järjestävät yhden tai useamman päivän retkiä tutustumaan Mekongin deltaan. Täällä asuu oma kansansa saarilla ja rannoilla. Joki haarautuu jo kaukana Saigonin yläpuolella useiksi haaroiksi, joiden välissä on hedelmällistä maata yllin kyllin. Ja paljon ihmisiä. Me olemme yhden päivän retkellä. Oppaamme Thanh asuu itse suistossa ja osaa kyllä työnsä.  Hyvin hän taustoittaa alueen luonteen ja kertoo ihmisistä. Hänellä on myös mukavia juttuja ja paluumatkalla kun ollaan tutumpia, ovat jututkin vähän uskallettuja. Mutta politiikkaa koskeviin kysymyksiin hän vastaa pidättyvästi ja sanoo, että vietnamilaiset eivät mielellään puhu politiikkaa – ainakaan vierasmaalaisten kanssa, oletan.

Päivän matka on leppoisa. Turisteille on järjestetty venekyytiä isossa ja vähän pienemmässä paatissa. Käymme kahdella suiston saarista. Nautimme hyvän aterian pienen kanaalin ääressä. Meidät myös ohjataan ostoskojulle toisensa jälkeen ja pieniä putiikkeja seuraavat isommat galleriat. Kaikki haluavat myydä meille jotakin. Meitä kiinnostaisi alkuperäisyys ja rikas luonto, mutta vietnamilaisia meidän rikas lompakkomme.

Me emme näe yhtään ainoaa vesilintua tai lokkia. Eivät edes merimetsot tai haikarat näyttäydy siellä missä me liikumme. Miten tämä on mahdollista, valtavassa ruoka-aitassa kun ollaan? Missä ovat ne suojelualueet linnuille ja muille elämille? Meidän retkemme ei ohjaudu sinne, missä luontoa vielä voisi olla nähtävissä. Ruskean jokiveden ja sinisen valtameren kohtaaminenkin taitaa olla paremmin havainnoitavissa Googlen satelliittikuvissa kuin matkatoimiston järjestämällä retkellä.  Joki on varmasti aika likainen, mutta sieltä nostetaan valtavia määriä kalaa, mustekalaa, äyriäisiä ja ties mitä, jota meille sitten syötetään. Luonto on muuttunut eikä se vika ole Mekongissa.

Vähän kun näkee miten paljon täällä on väkeä ja tuntee aasialaisia tapoja ja ruokaperinteitä, voi arvata miten lintujen on käynyt. Ne on syöty! Ja kun joku pohjoisessa syntynyt valkoviklo hakee laskeutumissijaa ja paikka lepuuttaa siipiään Mekongin suistossa, löytyy se uskalikko varsin pian grillivartaasta ja turistin lautaselta. Eivät nämä Mekongin deltan retket tosiaankaan ole mitään luontoelämyksiä eikä ihmisten elämän esittelyä. Näyttää siltä, että matkailun kasvaessa kohisten Vietnamissa, viimeisiäkin alkuperäisiä elämyksiä kaupallistetaan kovaa vauhtia. Cat Tienin kansallispuistossa se on tehty aika tyylikkäästi, mutta täällä Mekongin suistossa me turistit olemme massaa.

veneellä kanaalissa

Turistimassoille on luvattu matka soutuveneellä. Eikö kuulostakin romanttiselta?

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress