Blogi: luovasti luonnosta

10.7.2010 – Kuin viimeistä päivää Kanadassa

Tänään on pitkän Kalliovuorten matkamme viimeinen päivä Kanadassa, sillä huomenna käännämme koslamme keulan etelään ja ison naapurin puolelle. On myös viikonloppu, kesälauantai, jonka kunniaksi päätimme päättää päivämme ja retkemme ratkiriemukkaaseen juhlaan Oliverin pikkukaupngin ravintolassa. Ennen sitä kuitenkin tarinaa Okanaganin laakson luonnosta.

Aamuretkellä kävimme Vaseux-järvellä, joka tuli tutuksi jo menomatkalla 21.6. Kolmessa viikossa ei paljon ollut muuttunut. Järvellä viettää kesää muutama sata kanadanhanhea (Canada goose) ja muita sulkivia vesilintuja kahdentoista rengasnokkalokin (Ring-billed gull) seurana. Parvi pikkulapasotkia (Lesser scaup) laiskotteli ja vilvoitteli järven keskellä.

Kiipesimme myös järven itärannalla olevalle korkealle vuorelle, tarkemmin sanoen sen alarinteelle. Siinä pysähdyimme kuuntelemaan ja katselemaan. Alapuolellamme kalliopeukaloinen (Rock wren) syötti poikasiaan ja yläpuoleltamme kuului kanjonipeukaloisen (Canyon wren) kaikuva, kangaskiurumaisesti laskeva säe. Nämä peukaloiset ovat lintumaailman pienimpiä, mutta niistä lähtee tavattoman kova ääni. Laulu on metsän tai kalliomaan kuuluvimpia, mutta itse solisti on pienimmillään kymmensenttinen tärppästikkeli.

Maisema Vaseux-järven jyrkänteeltä

Mutta meille oli varattu täällä myös hieno lentonäytös. Rinteellä oli osa metsästä palanut viitisen vuotta sitten ja kelon latvassa nökötti musta lintu. Se oli noin naakan kokoinen, lennossa paljon sen näköinenkin, mutta lyhytsiipisempi. Välillä tämä lintu heittäytyi lentoon ja nousi jyrkässä kulmassa ylöspäin ja liiti sitten takaisin toisen puun latvaan. Edelleen sitä seuratessamme huomasimme lisää näitä mustakaapuisia liitäjiä. Tai enemmänkin ne muistuttivat sieppoja napatessaan isoja lentäviä hyönteisiä ilmasta. Lähempi kiikarointi paljasti muutakin: korean mustan smokin alla oli vaaleanpunainen paita ja nokka oli pitkä. Näitten huvittavien lintujen suomenkielinen nimi on sieppotikka (Lewis’s woodpecker), joka on harvinaisen onnistunut nimi mukavalle tuttavuudelle.

Sieppotikka lähdössä puun latvasta pystysuoraan nousuun kohti jotakin onnetonta ötökkää

Sitten tuli ilta, lämpötila laski tuonne +30 asteen tienoille ja Tuijan kanssa lähdimme kylänraitille. Siellä oli kumman hiljaista. Nuoriso ei juopotellut kadulla ja kaupungin parhaassa ravintolassa oli enemmän tarjoilijoita kuin asiakkaita. Me löysimme paikkamme viileämmältä puolelta ja tilasimme paikallista Beaver Amber –olutta, joka on tehty täällä samassa laaksossa Kelownassa. Se oli hyvää ja myös nousi päähän. Tarjoilijaa vähän haastattelimme kanadalaisten viikonlopun viettotavoista ja saimme kuulla, että kaikki ovat joko matkailuauton kanssa ”in bush” tai sitten kotonaan. Ennen toista ollutta poistuimme nukkumaan, ravintolakin suljettiin jo kymmeneltä. Sellaista on suomalainen viikonlopun vietto ja juhliminen vieraassa maassa!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress