Blogi: luovasti luonnosta

24.-25.12.2012 – Joulumme sademetsässä

golden-fronted leafbird 1

Kultaotsalehvi (Golden-fronted leafbird) syö marjoja pensaassa. Vihreää, mustaa, sinistä ja oranssia löytyy tästä linnusta.

tickell's blue flycatcher m1

Sinisiä lintuja on vähän pohjoisessa Euroopassa. Tässä puistosinisieppo (Tickell’s blue flycatcher), joka asuu vuodet ympäriinsä täällä lämpimässä.

Vihreää, sinistä, punaista, keltaista – ja vielä mustaa ja valkoista! Kaikkia näitä värejä on käytetty tuhlailevasti sademetsän lintuja luotaessa. Näitä me haluamme nähdä täällä Cat Tienin kansallispuistosa, sillä pohjolaan on värejä riittänyt kovin niukasti.

Jouluaattoaamuna kuudelta me olemme aamiaisella. Päivä valkenee vähitellen ja kello 6.30 me olemme matkassa Toyota lavamaasturin lavalla. Ilmavirta tuntuu kostealta ja viileältä kun ajamme puiston kapeita pikkuteitä. Kun latvustossa vilahtaa jotakin, oppaamme koputtaa katolle ja auto pysähtyy. Välillä kiipeämme alas valokuvaamista ja kaukoputkittelua varten. Korkeiden, 40-50 metrin mittaisten puiden alla kävelemme jonkin matkaa. Puolelta päivin on lounastauko ja iltapäivällä jatkamme toiseen suuntaan. Aurinko laskee puoli kuudelta ja vähän sen jälkeen palaamme majapaikkaamme. Siinä vaiheessa paita on jo hiestä märkä, sillä päivisin lämpöä on 33-34 astetta. Yöksi jäähtyy noin 29 asteeseen. Mutta tämä on meille harrastusta ja siksi me otamme sen vakavasti – myös joulun aikaan!

tuija ja duyen

Oppaamme Duyen ja Tuija etsimässä värikkäitä lintuja korkealta lehvästöstä

Vu Trong Duyen, oppaamme on ollut kahdeksantoista vuotta töissä Cat Tienin kansallispuistossa. Hän kertoo aloittaneensa tämän työn siinä ohessa kun hän opasti ulkomaalaisia lintujen harrastajia sopiville lintupaikoille puistossa. Vastaavasti nämä opettivat häntä alkuun lintujen tunnistamisessa. Hollantilaiset lahjoittivat hänelle kaukoputken, mutta tavattoman tarkat silmät hänellä on omasta takaa.

Metsäpolulla kävellessämme kysymme Duyenilta kaikenlaista tästä maasta ja elämisestä täällä. Tämä noin 55-vuotias mies on kotoisin pohjoisesta. Hän kertoo käyneensä siellä koulua maanalaisissa tunneleissa karbidilampun valossa – ja öisin, sillä amerikkalaiset pommittivat heitä päivisin. Koulun jälkeen hän meni armeijaan ja palveli rajavartiojoukoissa eikä joutunut taisteluihin. Sodan loputtua hän jatkoi armeijassa, kunnes sai Cat Tienista työpaikan.

oriental pied hornbill

Intiansarvinokalla on mahtava klyyvari. Sitä tarvitaan isojen hedelmien pilkkomiseen ja syömiseen. Ei liene turha kapistus!

Keskustelumme katkeaa välillä, kun korkealta puusta kuuluu kumean karheaa ronkutusta. ”Oriental pied hornbill” kertoo Duyen ja näemme isojen lintujen, intiansarvinokkien lentävän tien yli. Toisessa tien mutkassa kuului ylhäältä huminaa ja pari vielä isompaa keisarisarvinokkaa (Great hornbill) lähtee latvoista lentoon. Satumme paikalle, kun 25 intiansarvinokkaa on menossa yöpymään ja pari niistä pysähtyy kuivan puun latvaan. Vähästä valosta huolimatta sarvinokka pääsee ikuistetuksi kameran muistikortille.

Jouluaaton iltana olemme lavamaasturilla puiston länsiosassa, jossa on sodan jäljiltä korkeaa heinää kasvavaa eräänlaista savannia. Avomaisemassa mehiläissyöjät tekevät taivaalla piruettejaan ja välillä aina kastanjamehiläissyöjien (Chestnut-headed bee-eater) parvi laskeutuu kuiviin puihin. Niissä puissa pitää vahtia myös intiansininärhi, toinen ja kolmaskin. Välillä tämä sinisen korea lintu lennähtää maahan ja palaa takaisin sisiliskon tapainen nokassaan.

Kohta pysähdymme jälleen, kun Duyen kohottaa kätensä. Hän näkee bambun tiheässä lehvästössä jotakin, mitä meidän muiden on vaikea havaita. Tämä toistuu lukemattomia kertoja päivien mittaan, sillä Duyen tuntee puistonsa ja sen linnut. Sekä osaa myös poimia ne vieraille nähtäviksi. Tänä jouluna me saamme nähdäksemme sinisiä sieppoja, vihreitä kyyhkyjä, keltaisia kuhankeittäjiä ja punaisia minivettejä. Ja monia muita, sillä luonnon monimuotoisuus on uskomatonta. Cat Tienin kansallispuistosta on löydetty 385 lintulajia ja 450 perhoslajia. Metsän puulajien lukumäärää ei ole laskettu, mutta se lienee tuhannen luokkaa. Sama lajien ja ekologisen lokeroiden moninaisuus koskee myös muita eliöryhmiä.

Tänä jouluna ei kärsitä ylensyönnistä, mutta niska sen sijaan on jäykkänä. Tämä johtuu ylöspäin tuijottamisesta. Myös hartiat ovat hellinä kameran ja kaukoputken kantamisesta.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress