Blogi: luovasti luonnosta

23.12.2012 – Cat Tienin kansallispuisto

Joki on harmaan vihreä. Puuveneen yksipyttyinen put-put lähtee käyntiin. Vielä kuljettaja haluaa tarkistaa, että meillä on kansallispuiston pääsyliput mukana. Hän repii niistä kulman ja sitten lähdemme ylittämään pari sataa metriä leveää jokea.

tuija menossa cat tieniin

Cat Tienin kansallispuiston erottaa lähikylistä Dong Nain -joki

Keula töyssähtää pehmeästi vastarannalle. Ripustamme reput selkään ja lähdemme nousemaan savitörmään koverrettuja portaita. Pian askellamme betonikäytävällä ja tulemme Cat Tienin kansallispuiston yhdistetyn matkailutoimiston ja hotellin ovelle.

Meitä tiedetään odottaa. Saamme avaimen yhteen niistä muutamista bungalowin ja rivitalon risteytyksistä, joihin kansallispuiston matkailijat majoitetaan. Olemme saapuneet erääseen Vietnamin hienoimmista kansallispuistoista, joka kattaa 72 000 ha sademetsää ja sademetsän paikalle noussutta sekundäärimetsää, paljolti bambujen dominoimaa tiheikköä. Vietnamin sodan aikana nämä sademetsät sekä niiden liepeillä asuvat ihmiset ja ekosysteemit kärsivät suuria tuhoja, kun jenkit ruiskuttivat lentokoneista valtavia alueita Agent Orange -lehvästömyrkyillä. Tarkoitus oli tappaa sademetsien puusto, jolloin siellä asuvat sissit olisi helpompi havaita. Näin saattoi myös tapahtua, mutta se sota päättyi jo vuonna 1975. Sittemmin metsiä on yritetty ennallistaa muun muassa Hongkong Shanghai Banking Corporationin tuella, kuten saamme lukea metsätien varrella olevista kylteistä. Hyvä kun sentään löytyy vastuun kantajia!

Nyt kansallispuistossa on parisataa työntekijää ja siellä käy 20 000 matkailijaa vuodessa. Näistä 4000-5000 on ulkomaalaisia. Joukossa on myös paljon amerikkalaisia. Kansallispuiston henkilökunta ylläpitää kahta ravintolaa ja tätä hotellia. Kalliimpi ja hienompi hotelli on tässä lähellä. Se on yksityinen, brittiläisen yrityksen hallinnassa, vaikka toimii puiston luvalla.

Huoneemme on siisti. Sänkyjä ympäröi moskiittoverkko. Seinällä olevan taulun takana asuu viisitoistasenttinen lisko, joka vikkelästi juoksee pitkin seinää ja pakenee välillä turvapaikkaansa. Yöllä tuntuu kotoiselta, kun liskomme kurnuttaa vaimeasti seinällä ja ulkona isokorvakehrääjä (Great Eared Nightjar) viheltää ja pitkäpyrstökehrääjä (Large-tailed Nightjar) naksuttaa metsästäessään perhosia aivan pihalampun tuntumassa.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress