Blogi: luovasti luonnosta

19.12.2012 – Hongkongin kaduilla ja kukkuloilla

Ajamme metrolla keskustaan ja meren alta Hongkongin saarelle. Kulku on nopeaa ja halpaa. Junassa jokseenkin kaikilla on kännykkä, yleensä se sellainen älypuhelin. Kun juna on täynnä, lasken kahden metrin säteeltä ainakin kaksitoista kumarassa olevaa päätä ja etusormea kännykän näytöllä. Useimmat näistä näytön vierittäjistä niin täällä kuin muuallakin ovat nättejä nuoria naisia. Ei voi välttää ajattelemasta, että mihin tämä nopea tiedonkulku ja nettiriippuvuus kuljettavat ihmiskuntaa. Ennen pitkää ne vienevät yksilöiden korostumiseen yhteisön kustannuksella, mutta myös kansainvälistymiseen ja merkittävään kulttuurien muutokseen ja samankaltaistumiseen. Kun nuoret ihmiset normaalin kanssakäymisen sijaan keskittävät kaiken huomionsa nettiin, naamakirjaan tai sähköposteihin, voi tällä olla vaikutusta vieläpä väestönkasvuun. Myönteistä vai kielteistä, se jää vielä nähtäväksi.

Hongkongissa ihmiset hymyilevät alati. Ei ihme, sillä tässä entisessä brittiläisessä siirtokunnassa asuvat maailman onnellisimmat ihmiset ja heidän elinajan odotteensa on korkeampi kuin kellään muulla! Näin vakuuttavat YK, WHO ja Wikipedia. Tässä kalpenevat jo suomalaistenkin suoritukset, sillä lisäksi Hongkong keikkuu huipulla myös lasten lukutaidossa, korruption vähäisyydessä ja talouden kilpailukyvyssä. Täällä on myös joukkoliikenteen osuus liikenteestä (90%), pilvenpiirtäjien määrä ja tulotaso per capita jotakin sellaista, mihin melkein kaikilla muillakin on vielä matkaa.

Hongkong on nykyään osa Kiinaa, johon se liitettiin vuonna 1997 sen jälkeen kun Britannian 99 vuotta voimassa ollut vuokrasopimus päättyi. Kiinalaiset olivat niin fiksuja, että tätä finanssimaailman keskusta ei lähdetty sosialisoimaan, vaan käyttöön otettiin ”yksi valtio, kaksi järjestelmää” -käsite. Niinpä Hongkong saa edelleen kehittyä kapitalismin kukkasena kommunistisen suurvallan kainalossa, tosin raja-aidan takana kuten eilen saimme kokea.

hongkongin katukuilu

Tänne aurinko harvoin paistaa. Kuitenkin kadut ovat väkeä mustanaan ja ihmiset ovat onnellisempia, terveempiä ja lukutaitoisempia kuin muualla. Mitenkähän tämä on selitettävissä meille metsäläisille?

Hongkongin historiassa lännen ja idän törmäykset eivät kuitenkaan ole uutta. Britit löysivät joskus 1700-luvulla Hongkongin saaren erinomaisen sataman ja alkoivat käyttää sitä Kiinan kanssa käytävän kaupan etappina ja sotalaivojensa satamana.  1800-luvulla täältä lähti liikkeelle kaksi sotaa, joita oopiumsodiksi kutsutaan. Niissä britit nöyryyttivät Qing-dynastian keisaria. Sodan aiheena olivat tee ja oopiumi. Edellistä rahdattiin Kiinasta suuria määriä Britanniaan juotavaksi. Maksuksi kiinalaiset joutuivat ottamaan Intiassa kasvatettua oopiumia. Näiden sotien seurauksena britit vahvistivat asemiaan rannikon kauppapaikoilla, joista merkittävimmäksi kasvoi Hongkongin saari. Vähitellen britit valtasivat myös Kowloonin vastarannalta ja sitten koko niemen 1100 km2. Täällä asuu nyt seitsemän miljoonaa ihmistä, joista 90% on kiinalaistaustaisia ja vain pari prosenttia brittejä.

sky terace 428

Tämä on taivasterassi 428 metrin korkeudessa. Se on näitä Hongkongin arkkitehtuurin kukkasia, mutta ei siitä kauniimmasta päästä.

Hongkongin saaren ranta on täynnä pilvenpiirtäjiä. Katukuilut niiden välissä ovat hämäriä, mutta enin osa jalankulkijoista kansoittaa katettuja kävelysiltoja. Liikkeitä on paljon ja ne ovat niin loistokkaita, että meille ei tule edes mieleen mennä sisälle. Sen sijaan etsimme vuoren huipulle kulkevan raitiovaunun, Peak Tramin, jolla vedetään turisteja ylös näköalapaikalle. Vaunu on vanhanaikainen, oikein perienglantilainen. Alhaalla lippuluukulla ihmettelemme, että mikä on se Sky Terrace 428, jonne myös lippuja tarjotaan ostettavaksi.

Emme osta, mutta ylhäällä ostamme kuitenkin. Tämä mainittu terassi on melkein ainoa paikka, mistä pääsee näkemään yli pilvenpiirtäjien ja kohti Kowloonia. Pytinki on hirvittävän ruma, ainakin niin me sen näemme. Eikä tässä kaikki: päästäksemme sinne terassille, pitää meidän kulkea noin viiden kerroksen läpi ja pujotella toinen toistaan turhempien putiikkien ja luksusliikkeiden ohitse. Tietää sen, että verenpaine on jo aika korkealla kun viimein pääsemme kattotasanteelle. Mutta näkymä sieltä on kiipeämisen ja pujottelun arvoinen! Koko tämä finanssimaailman keskus ja rahankerääjien paratiisi aukeaa edessämme! Tänään tosin vuorelle kiipeilijän iloa himmentää kylmä tuuli ja utu, joka estää näkyvyyden salmen ylitse.

hongkong ylhäältä

Hongkongin saaren pilvenpiirtäjiä. Taustalla häämöttää Kowloonin ranta ja lisää korkeita taloja bisneksen palveluksessa.

Ratikalla alas ja vanhahtavalla Star Linesin laivalla yli salmen Kowlooniin. Eteläosa niemestä on kasvattanut koko joukon pilvenpiirtäjiä, terästaloja ja lasiseiniä. Mutta kilometri, pari pohjoiseen ja pääsemme aistimaan vanhan kiinalaiskaupunginosan tungosta, tuoksuja ja tööttäyksiä. Kauppojen hinnatkin ovat pudonneet kohtuulliselle tasolle ja etnoravintoloita on kasautunut ryhmiksi toisiin kortteleihin. Kauppahalleissa tuoksuu sellaiselta kuin siellä pitääkin. Tämä on sitä vanhaa, hienoa Hongkongia!

kauppahallin kalatiski

Yksi Kowloonin kauppahalleista Mong Kokissa. Kala näyttää tuoreelta, sitä on kauniisti esillä ja tunnelma on aito. Vaan onkohan tunnelma yhtä tuore, kun ilmat ulkona lämpenevät tuonne +35 asteeseen?

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress