Blogi: luovasti luonnosta

9.7.2010 – Kuumuutta uhmaten autiomaassa

Tänään mitattiin Okonaganin kattilassa +39 asetetta Celsiusta! Me olimme iltapäivän tunnit aivan vetämättömissä ja yritimme vain sinnitellä hengissä. Naapurit lohduttivat, että lisää löylyä on odotettavissa lähipäivinä tuonne 42-43 asteeseen saakka! Kuitenkin keskimäärin aika hyvä on ollut, kun ottaa huomioon Jasperin pakkaset heinäkuun ensimmäisenä päivänä!

Aamulla olimme jälleen varhain liikkeellä ja matkalla Osoyoosin järven koillispuolella olevalle autiomaakaistaleelle. Se edustaa Kanadassa hyvin harvinaista luontotyyppiä nimeltään Antelope Brush. Alue on rauhoitettu ja tunnetaan nimellä Ecological Reserve 100. Sen ylärinteessä on komea kalliomassiivi, vuori nimeltään Throne. Kävelimme autiomaan yli jyrkänteen alle ja pienen matkaa ylös kivikkoista rinnettä. Meillä oli hyvä varjoinen kivenkolo Thronen alla, josta voimme katsella ja kuunnella. Kun auringon paahde alkoi käydä sietämättömäksi laskeuduimme alas ja teimme pysähdyksen laakson pohjalla kohdassa, jossa on vielä vähän jäljellä Okonagan-joen varren kosteikoista. Siellä oli pieniä lampia ja avovesialueita pensaikkojen keskellä. Täälläkin raivataan edelleen uusia alueita asutusta ja viinitarhoja varten.

Kanadalaista autiomaata ja viinitarhaa Thronen vuoren edessä

Tumma pitkäsiipinen hahmo lähti liitoon Thronen jyrkänteeltä, kaarsi muutaman kerran matalalta ylitsemme ja laskeutui jyrkänteen hyllylle. Tämä nuori muuttohaukka (Peregrine) pelotti lentoon joukon kirkuvia kalliokiitäjiä (White-fronted swift). Hetken kuluttua toinen muuttohaukka teki samanlaisen tarkastuksen meille, nyt oli kyseessä vaaleavatsainen, tummaselkäinen emolintu. Sen valkoinen poski ja musta viiksijuova näkyivät kirkkaammin kuin nuorten jälkeläistensä, jotka vasta olivat oppineet lentämään. Muuttohaukalla lienee täällä ikiaikainen pesäpaikkansa, josta se toi tarkastella alapuolella olevan autiomaarinteen peltopyiden ja tupsuviiriäisten poikueiden varttumista.

Muuttohaukka tarkastamassa vuoren rinteelle saapuneita muukalaisia

Alamaan kosteikolla oli yhtä kuuma kuin ylempänä rinteessä. Yleensä nämä kosteikkojen pensaikot ovat linturikkaita paikkoja, mutta samalla sellaista vitikkoa, että lintujen tunnistus voi perustua vain äänien ja laulujen tuntemiseen. Satuimme kuitenkin sellaiselle kohdalle, jossa oli paljon kuivia puita ja pensaita, joihin aina väillä linnut nousivat hetkeksi näkösälle. Nyt saimme ensiksi katsoa, miten kaksi naukumatkijaa (Gray catbird) yrittivät uteliaasti ottaa meistä selvää, mutta samalla pysyä piilossa. Se olisikin voinut onnistua, jos ei kaihoisa naukuminen olisi lintuja paljastanut. Tämä rastaan kokoinen, solakka ja pitkäpyrstöinen lintu on vaatimattoman kaunis: tasaisen harmaa lukuun ottamatta mustaa suikkaa päässä ja punaista alaperää. Toinen kaunis tuttavuus oli mustapääkardinaali (Black-headed grosbeak), joka on olemukseltaan edellisen vastakohta: pullukka, paksunokka, jolle Luoja on suonut kauniisti oranssia, mustaa ja valkoista sekä hyvän lauluäänen. Tässä paikassa kuhisi sen verran paljon vikkeliä lintuja, että päätimme tulla vielä uudelleen täydentämään havaintovihkoamme.

Naukumatkija kun vähän myöhästyi, kamera tavoitti sen syöksymässä oksalta piiloon

Iltaviileällä – jos näin voi sanoa +30 asteen lämpötilasta – teimme pitkän autoretken laakson itäpuolen tietä ylängölle ja metsään. Siellä oli varsin hiljaista, metsälinnut eivät enää laula ja poikueetkin ovat jo oppineet, että hiljaa ruokaa odottamalla voi elää pidemmän elämän kuin äänekkäästi kerjäämällä.

1 kommentti

Kaarina Leino11.7.2010 at 14.47

– Naukumatkija, mikä ihana nimi ja kaikki ne muut mitä mä en enää muista… ja kaikki nämä kuvaukset väreistä ja ’suikoista’ – kerrassaan fantastista! ’Tepsiläinen’ on luultavasti jäänyt loppuiäkseni mieleen, siellä Kanadan erämaissa!
Tuli vaan tuosta sun lämpötilan maininnasta mieleeni vierailuni Alice Springsissä, keskellä Austraaliaa. Kun olin kävellyt n. 3m matkan taksista hotelliin laukkuani kantaen ja sisälle päästyäni kommentoin lämpötilaa, niin sain vastauksesi ’You don’t seen nothing yet’. OK, mutta mulle se riitti hyvin.
Yritän päästä tietokoneelle Suomessa, Arjan luona ja katsastaa mitä taas olette kokeneet!
Kiitos ihanasta raportista Kanadasta!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress