Blogi: luovasti luonnosta

8.7.2010 – Sinikoiden päivä

Tänään täällä Kalliovuorten kolossa, Okanaganin laaksossa vietettiin sinikan, oikeastaan sinikoiden päivää. Nämä sinikat ovat lintuja, joihin olen mielistynyt – tähän asti vain lintukirjan sivuilla. Tänne lähtiessäni olin mielessäni asettanut muutamia toiveita linnuista, joita olisi mukava nähdä Kanadassa kuukauden matkalla. Enimmäkseen kyseessä oli kauniista tai muuten vaan kiehtovista linnuista. Tämä listan aivan kärkipäässä olivat vuorisinikka ja purppurasinikka (Mountain bluebird, Western bluebird).

Retkeillessämme Jasperin ja Banffin ylämaissa lakkaamatta tähyilin kuivia oksia ja keloja, josko jompikumpi näistä kaunottarista näyttäytyisi. Ei näyttäytynyt, ei näkynyt edes kaukaa mitään sen tapaista. Muutaman kerran jo olen ehtinyt todeta, että paljon on nähty mielenkiintoisia lintuja, mutta eihän sitä koskaan kaikkia voi nähdä.

Olimme aamulla luontoretkellä Kilpoola Laken ympäristössä, Okanaganin laaksosta ylös länteen, kun edessämme yhtäkkiä oli tummansininen, oranssirintainen lintu istumassa tienviitan päällä. Pian näkyi myös harmaampi naaraslintu. Kyseessä oli purppurasinikka ja rouvansa, jotka ruokkivat lentopoikasia ohilentäviä kärpäsiä pyydystellen.

Purppurasinikka oksalla odottamassa meitä?

Illalla, päivän helteiden vähän helpottaessa teimme parin tunnin retken Osoyoosista vastakkaiseen suuntaan, ylös serpentiinitietä itään. Siellä ylängöllä painoin äkkiä jarrua, kun tien vieressä tolpan päässä istui – ei sen enempää kuin vuorisinikka. Hetken päästä myös hänen hillitymmän sinertävä rouvansa ilmaantui paikalle. Joku oli asettanut peltotien aidantolpalle muutaman linnunpöntön. Vieressä asui kelopääsky, jonka poikaset kurkkivat pöntön suusta. Viiden metrin päässä tästä pitivät vuorisinikat kotiaan. Tarkempi osoite on Wagonwheel Road 800, noin.

Vuorisinikka, linnuista kauneimpia

Huomennakin menemme aamulla luontoon ja iltapäivän yli kolmekymmentä astetta yritetään kestää varjossa, kunnes illalla taas kestää liikkua. Mutta tämän päivän sinikoiden jälkeen en enää odota uusia elämyksiä Kanadan linnuista. Minusta tuntuu, että kaikki, ja paljon ylikin, on jo nähty. Kyllä lintujen etsiminen ja niiden tarkkailu ovat mielenkiintoinen tapa tutustua vieraaseen maahan!

1 kommentti

Kaarina Leino9.7.2010 at 22.28

Ja siitä kaikesta riittää todella mielenkiintoista kerrottavaa meille muille! Ihania nämä sinikat!
Luulin jo, että kirjoittamiset on kirjoitettu, mutta onneksi ei! Harmi, että tulette pian kotiin, voisin lukea ja varmaan muutkin, näitä kertomuksia vaikka kuinka.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress