Blogi: luovasti luonnosta

5.7.2010 – Tällaista on moderni eräretkeily

Olimme varhain liikkeellä ja vietimme aamupäivän maisemia ihaillen ja lintuja katsellen – sekä vähän palellen Vermillon-järvillä. Nämä ovat Banffin kaupungin kupeessa, sen länsipuolella. Aurinko paistoi ajoittain, mutta parempaa kohti ollaan menossa, sillä eilinen päivä oli hyvin sateinen. Läheinen Transcanada Highway ja Pacific Railway, jotka molemmat kulkevat mantereen poikki, aiheuttivat taustamelua, vaikka moottoritie ja rautatie kulkevat järvien yläpuolella, vuoren rinteellä. Me olemme kuitenkin edelleen Banffin kansallispuiston sydämessä. Banffin kansallispuisto on Kanadan vanhin, se täyttää tänä vuonna 125 vuotta. Se on syntynyt vanhan kulkureitin ympärille ja kasvanut matkailun mukana. Tänä päivänä nämä liikenteen todelliset valtasuonet ovat puiston ongelma. Viikonvaihteessa ennen tulosamme oli mustakarhu jäänyt moottoritiellä auton alle ja harmaakarhu junan alle.

Miten viettää lomapäivä tällaisessa paikassa?  Voitte kuvitella maiseman raamit sen perusteella, mitä olen edellisinä päivinä kertonut. Olemme yleensä tehneet päiväretkiä, joko patikoineet tai tehneet autosta käsin lyhyempiä pistoja useampaan paikkaan. Mutta nyt kerron, miten epäviihtyisästi me vietimme koko tämän päivän toisen puolen, kesäisen iltapäivän täällä upeassa ympäristössä.

Aluksi meidän piti pestä viikon pyykit jossakin. Löysimme Laundromatin, kolikoilla toimivat pesulan erään Banffin kaupungin ostoskeskuksen alakerrasta. Pesu ja kuivaus, toista tuntia ja 14 dollaria 25 senttiä. Sen jälkeen kävimme varaamassa itsellemme paikat bussista, jotta pääsemme huomenna retkelle alpiiniselle vyöhykkeelle Sunshine Meadows –nimiselle paikalle. Sekin varaus vähän tökki, mutta saimme lopulta asian kuntoon kansallispuiston asiakasneuvojan ystävällisellä avustuksella. Sitten etsimme pikkukaupungin pääkadulta nettikahvilan, jotta saisimme lähetettyä kolmen päivän tarinat ja kuvat tähän blogiin. Ensimmäisessä kahvilassa kirjautuminen oli niin monimutkaista, että edes viehättävät itämaisesti englantia puhuvat myyjätytöt eivät saaneet yhteyttä pelittämään. Jatkoimme hakemista ja löysimme Cybercafen erään toisen talon kellarista. Taas meni kaksi kauniin kesäpäivän tuntia blogin lähettämiseen ja sähköpostin lukemiseen.

Olemme Tuijan kanssa keskustelleet usean kerran tämän matkan aikana, josko otamme laptopia mukaan seuraavalle ulkomaan matkallemme. Itse kompuutteri on toiminut moitteettomasti, mutta sen kanssa askarrellessa kuluu paljon aikaa, loma-aikaa.

Minulla alkaa olla kokemusta siitä, miten tätä käytetään lomalla. Istun nyt Lake Louisen kylän leirintäalueella, teltan ja auton vieressä pöydän ääressä ja kirjoitan. Naapurissa, molemmin puolin grillataan jotakin tulisijan päällä. Harmaakuukkeli käy tarkistamassa, josko murusia on pudonnut pöydältä. Jossakin lähistöllä poikasiaan kasvattava ampuhaukka käy kikittämässä taivaalla. Täällä ei ole nyt kovin kylmä.

Muistan vielä hyvin, miten Jasperissa oli yhtenä iltana niin kylmä, että Tuijan mentyä nukkumaan minun piti mennä autoon sisälle, käynnistää auto ja sen lämmitin ja kirjoittaa siellä näitä jorinoita. Silloin naapuri tuli pyytämään minua lämmittelemään heidän nuotiolleen. Mutta Osoyoosissa taas pari viikkoa sitten oli illalla hyvin lämmintä, istuin illan pimetessä teltan vieressä pöydän äärellä lyhyt t-paita päällä ja kirjoitin, kun isohaukkakehrääjä teki kierrostaan pimenevässä illassa. Kun tuli hämärä, etsin käsiini otsalampun. Mahtoivat siellä BBQ-partyjä pitävät naapurit ihmetellä tämän nettiaddiktin touhuja.

Ilta-ateria Lake Louisen leirintäalueella - ennen kuin läppäri on otettu esille!

Mutta itse kysymys: onko järkeä ottaa tietokonetta mukaan lomalle ja onko viisasta luvata ystäville ja tutuille kirjoittaa matkalta blogia?  Tietokoneen kanssa askarrellessa kuluu minulta tuollainen kaksi tuntia päivässä ja ylikin, kirjoittamiseen ja kuvien siirtämiseen kameroilta. Samaan aikaan Tuija istuu vieressä, järjestelee tavaroita autossa tai pitkästyy muuten vain. Tosin samalla syntyy myös itselle matkapäiväkirja. Voi olla, että näiden kokemusten kirjaaminen tuoreeltaan on sellainen asia, että sen arvon huomaa vasta vuosien kuluttua. Mutta voi olla, että tämä ei toistu – tai kuka tietää?

Olemme saaneet ystäviltämme blogiin ja sähköpostiin joitakin kommentteja, rohkaisevia viestejä. Mutta hyvät ystävät, olisi hyvä kuulla edelleen teiltä, mitä te haluatte kuulla täältä amerikoista. Tässä eräänä päivänä blogisivustoon oli tullut 8 153 kommenttia pohjoisamerikkalaisilta deittipalveluilta. Nyt niitä näkyi olevan vielä enemmän. En ihan ymmärrä, miksi ne ottivat meihin (minuun) yhteyttä. Se ei varmaan johtunut siitä kuvasta, joka minusta oli blogissamme vaan pikemmin siitä, että nettiosoite on karannut bittiavaruuteen, jossa roskapostikoneet ovat sen pyydystäneet.  Vahinko, jos tämä tarkoittaa sitä, että aidot, eurooppalaisetkaan kommentit eivät pääse läpi?

Meillä on takanamme 23 päivää matkustusta ja jäljellä vielä 7 koko päivää ennen lentoa Seattlesta Suomeen 13.7. Ehdimme vielä kertoa jotakin uuttakin täällä Kalliovuorilla matkailusta.

4 kommenttia

Kerttu Härkönen7.7.2010 at 22.54

Hei! Itkosen Pertin FB -sivuilta löysin tämän blogin. Olette maisemissa, joissa vietin paljon aikaa opiskellessani Kanadassa — josta on jo älyttömän paljon aikaa – 25 v tarkkaan ottaen. Banffissa – jos siellä vielä käytte – suosittelen käymistä Banff Springs Hotellissa. Se on vaikuttava massiivinen vanha rakennus, koko paikan historia selviää sieltä. Suosittu lähiretkeilypaikka oli Mt Eisenhower – helppo kapuaminen hyville maisemapaikoille. -Muistan Banffissa ihmetelleeni isoja japanilaisten turistien ryhmiä, ja kaikki kuvasivat itsensä tietyissä samoissa paikoissa, jokea taikka metsää taikka piknikpaikkaa taustalla. Miten eri taustaiset ihmiset kokevät luonnonsuojelu- ja virkistysalueet, miten alueet ja niiden luonto eri kansallisuuksien ihmisiä puhuttelee, se on mielenkiintoinen kysymys ja sitä on esim. Ruotsissa tutkittu. Kanada siirtolaisvaltiona on oiva laboratorio tarkkailla ja tutkia tätä asiaa. Meilläkin kannattaisi!

Toivotan antoisaa loppumatkaa siellä suurenmoisessa Kanadan maassa.

Kaarina Leino8.7.2010 at 1.02

Kyllä sä tulet huomaamaan jälkeenpäin miten hyvä asia se on/oli, että olet kirjoittanut havainnot ja ajatukset heti, eikä joskus myöhemmin. Nyt niissä on se tuoreus mikä saa aikaan, että melkein on paikalla itse! Ja kun vielä seuraa kartasta missä menette, niin mikä on sen mielenkiintoisampaa… nojatuolimatkailua meikäläisellä!!!

Ja seuraavalla kerralla – TIETTY – laptop mukaan! Ethän sä voi tehdä karhunpalvelusta itsellesi ja muille….

Oikein mukavaa viimeistä viikkoa siellä Maailman Huipulla!

Jouko Lehtonen9.7.2010 at 10.13

Kaiman blogin seuraaminen on ollut todella mielenkiintoista, mutta – kuten blogien luonteeseen kai kuuluu – se tuottaa koko ajan pienen morkkiksen, pitäisi kommentoida. Jutut amerikoista ovat olleet mainioita ja kiireen keskellä (lomalla!) saman tason kommenttien antaminen tuntuu jo ylivoimaiselta ponnistukselta. Joka tapauksessa: tämä on luksusta lukijalle ja taatusti työlästä matkalaiselle.

Ritva Annala10.7.2010 at 12.19

Kiitos mielenkiintoisista kuvauksistanne Tuija ja Jouko. Laiskuus täällä päässä haittaa kommentointia, mutta lueskelemme mielenkiinnolla kertomuksianne. Täällä reissailu on ollut Savonlinna-Ruosniemi- linjallla.

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress