Blogi: luovasti luonnosta

Talvimyrskyjä odotellessa

Vietämme kaksi vuorokautta Midpinesin suojissa toivoen, että sade tulisi lumena korkeammalla vuoristossa. Vettä tulee kaatamalla, ja kiitämme omahyväisesti onneamme, ettei tämä määrä tule lumena meidän pihalle. Sunnuntaina lähdemme sitten Yosemiten Valley’hin katsomaan sateiden tulosta.

Jo matkalla laaksoon huomaamme, että vesisade on tosiaan tuonut kauan kaivattua helpostusta luonnon tilaan. Yosemiten kansallispuistoa halkovassa Merced-joessa (lyhenne espanjankielisestä nimestä Nuestra Señora de la Merced)  on huomattavasti enemmän vettä kuin viime viikolla. Sade on myös kastellut maastoa, niin että siellä täällä alkaa jo hieman vihertää, eli rutikuivan ruohon ja muun kasvillisuuden keskellä tapahtuu uudistumista.

(Photo: Marina Henriksson) Merced-joki  17.11.2012. Joen keskellä oleva puu sijaitsee jälleen saarella.

(Photo: Marina Henriksson) Merced-joki 8.11.2012. Tämä kuva on otettu eri kohdasta, mutta kertoo miten kuiva tämä mahtava joki voi olla kesän kuivuuden jälkeen.

Lisäksi vesiputoukset ovat heränneet uudelleen henkiin, myös laakson kuuluisimmat Bridalveil ja Yosemite Falls. Jälkimmäinen on Yhdysvaltojen korkein ja maailman viidenneksi korkein vapaana virtaava vesiputous, n. 800 m:

(Photo: Marina Henriksson) Yosemite Falls näyttäytyy ikään kuin kahdessa osassa, Upper Yosemite Fall ylhäällä oikealla ja Lower Yosemite Fall alhaalla vasemmalla, mutta ovat samaa virtausta. Kuvattu 20.11.2012.

(Photo: Marina Henriksson) Yhdysvaltain suurin vesiputous kesän kuivan kauden jälkeen. Kuvattu ennen sateiden alkamista, 8.11.2012.

Mutta lumi suorastaan loistaa poissaolollaan, ainoastaan Half Dome’n huipulla näkyy vähän lunta. Lämpötila näyttää +8 celsiusastetta, saman verran kuin alemmalla Midpinesissa. Sadekuuroja tulee vähän väliä, mutta myös sinistä taivasta näkyy ja aurinkokin pilkahtelee pilvien välistä silloin tällöin, luoden sateenkaaria.

(Photo: Marina Henriksson) Sateenkaaren toisessa päässä  kulta-aarre odottaa noutajaansa. En löytänyt kultaa, mutta sain kylläkin jotain muuta kultaan verrattavissa olevaa kokemusta.

Kahden erittäin tylsän sisäilmapäivän jälkeen kaikilla on jo oma agendansa, eli mitä haluavat tehdä: Joosep haluaa kuvata pilvien kulkua laakson rinteiltä käsin, Janne jatkaa amerikanilveksen (Lynx rufus / Bobcat) etsintää samoilla alueilla. Oma tavoitteeni on kuvata maisemia, joten jatkan jalan Cock’s Meadows’ille, eli laakson keskeisemmälle niitylle.

Kuljen Yosemiten kylästä niittyä kohden jalankulkuväylää pitkin. Katselen hajamielisesti vasemmalle puolelle metsikköön, jossa jokin eläin liikkuu yhtä määrätietoisesti ja samaan suuntaan niitylle päin. Oletan, että eläin on mustahäntäpeuraan tämän keväinen vasa, kunnes havaitsen hätkähtäen, että hännän perusteella se muistuttaa enemmän bokseri-koiraa. Kyseessä ei kuitenkaan ole koiraeläin, vaan kissa, meidän ilvestämme vähän pienempi, Pohjois-Amerikassa esiintyvä kissaeläin: amerikanilves eli bobcat!

Tämä amerikanilves on minulle “elis”, eli elämäni ensimmäinen havainto luonnonvaraisesta ilveksestä. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt ilvestä edes Suomessa, ja olen jo tyytynyt toteamaan, että ilves on varmaan ihmisten keksimä satuolento, eikä todellinen ollenkaan.

Seuraan sen perässä ja en oikein usko todeksi näkemääni. Sitten kamera esille ja yritys saada edes todistekuva eläimestä kertomukseni tueksi, ennen kuin ilves katoaa niityn heinikkoon:

(Photo: Marina Henriksson) Tässä erittäin paljon suurennettu ja epätarkka kuva sunnuntaisesta eliksestäni: Amerikanilves, bobcat.

Lunta emme siis näe tämän päivän aikana, mutta tiedämme varmuudella, että sateet ovat tulleet lumena korkeammalla vuoristossa. Tämä on erittäin hyvä merkki ja ennuste sille, että tästä talvesta voisi jälleen kerran tulla normaali. Viime talvi 2011-2012 oli nimittäin lähes katastrofaalinen kaikkien Kalifornian viljeysmaiden kannalta, koska Sierra Nevadan lumipeitteen paksuus oli vain vaivaiset 45 prosenttia normaalista. Kaliforniaa  kutsutaan Yhdysvaltain “kansakunnan salaattikulhoksi” ja maanviljelys vaatii paljon vettä. Kalifornialaisia maataloustuotteita viedään paljon myös ulkomaille. Meille tuttuja ovat ainakin Sunmaid-rusinat ja kalifornialaiset viinit.

 

 

 

 

 

 

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress