Blogi: luovasti luonnosta

Hetch Hetchy

(Photo: Marina Henriksson) Hetch Hetchy

Vuokrakämppämme seitsemänkymmentäluvulta peräisin olevassa jääkaapissa on vanha tarra, jossa kehoitetaan “Restore Hetch Hetchy”. Ymmärrämme siitä, että aikaisemmat jääkaapin omistajat ovat ottaneet kantaa ympäristöpoliittiseen keskusteluun, jota varmaan käytiin joskus silloin kauan sitten. Emme kuitenkaan arvanneet, miten ajankohtainen ja elinvoimainen keskustelu on vielä tänäkin päivänä.

Talvisään jäljiltä tärkeimmät vuorille vievät tiet on suljettu, joten perinteisen viikonloppuisin tapahtuvan scouting-matkan päämääräksi valitaan Hetch Hetchy. Ajatuksena on katsoa löytyisikö sieltä jotakin sellaista luontoon ja sen ilmiöihin liittyviä asioita, joita Yosemite Valleyssä ei olisi.

Hetch Hetchy on nimittäin Yosemiten kansallispuiston kummajainen: laakso, joka on Yosemite Valleyn pienempi sisarlaakso graniittiseinämineen ja vesiputouksineen. Sen mielikuvitusta ruokkiva, intiaaninkielinen nimi tarkoittaa kutakuinkin “siemeniä ja juuria”. Myös tässä laaksossa on sijainnut montakymmentä intiaanikylää. Rehevä niitty toimi intiaanien asuinpaikkana, metsästysmaana, ja sieltä kerättiin talteen kasveja, juuria ja tammenterhoja vielä 100 vuotta sitten.

Hetch Hetchyn kohtalo muuttui järkyttävällä tavalla San Fransiscon tuhoisan maanjäristyksen seurauksena vuonna 1906. Kansallispuiston kaunis laakso päätettiin tyhjentää asutuksesta ja muuttaa padoksi, koska tätä paikkakuntaa pidettiin turvallisempana vedenjuoksutuspaikkana kuin aiempaa, San Fransiscoa lähempänä ollutta. Luonnonsuojelijat, heidän joukossaan legendaarinen John Muir yrittivät vastustaa hanketta, mutta valitettavasti huonoin tuloksin. Intiaanit joutuivat siten siirtymään ylemmäs vuoristoon Tuolumnen laaksoon, jossa on huomattavasti huonommat kasvuolot tärkeimmille kasveille. Tammipuut ja niiden terhot, jotka olivat intiaanien tärkeintä ravintoa talvella, eivät viihdy korkealla vuoristossa. Pato valmistui vuonna 1923.

Ajomatka kestää toista tuntia, ja keli on sopivan talvinen isolle maasturille. Lumiketjupakko ei koske nelivetoautoja, mutta ketjujen pitää kuitenkin olla saatavissa. Varsinaisia nastarenkaita ei täällä käytetä ollenkaan. Ajamme väylää, joka johtaa luoteiseen, San Fransiscon suuntaan. Erityisesti viikonloppuisin tällä tiellä tulee vastaan sporttisia pikkuautoja, joilla on kiire luonnon helmaan. Tänään avoautojen kuomut tosin pidetään kiinni, viima on sen verran jäätävää.

Eräässä mutkassa näemme hälytysajoneuvon valot, ja pysähdymme odottamaan, että edessä oleva hinausauto vetää avoauton pois lumipenkasta. Onneksemme emme olleet paikalla puoli tuntia aikaisemmin, jolloin vastapuolen kaistan ajaja menetti Porschensa hallinnan ja kiepsautti toiselle puolelle, nokka tulosuuntaan. Täällä, jos jossakin, talvikelit yllättävät autoilijat. Saman päivän aikana kun on mahdollista kokea sekä hellepäivän rannikolla että lumiset maisemat vuorilla.

Saavumme Hetch Hetchyn padolle. Tämän laakson lämpötila on muita alueita lämpöisempi, ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Parkkipaikat sijaitsevat padolle vievän tien varrella, joten jatkamme tästä jalan padon seinämää pitkin, isoa kallioon räjäytettyä pitkää tunnelia pitkin toiselle “rannalle”.

(Photo: Katri Rannastu) Padon tunnelin kautta päästään takaisin luontoon ja patikointireittien alkuun.

Vuodenajasta johtuen veden pinta on huomattavasti normaalia alempi, joten padon harmaat betonireunat näkyvät joka puolelta. Alkukesästä voisi vielä kuvitella, että olemme ison kauniin järven rannalla, mutta tämä ei enää edes näytä järveltä, vaan karu totuus on sittenkin totta.

(Photo: Marina Henriksson) Tämä Hetch Hetchyn maisema muistuttaa erityisen paljon Yosemiten laaksoa, mutta niityt, joet ja intiaanien maat ovat jääneet veden peittämiksi.

Keskellä polkua näemme karhun jätöksiä, ja toteamme, että manzanitapensaan (suku: Arctostaphylosinska) marjoja löytyy vielä. Ne ovat tammenterhojen lisäksi karhujen lempiruokaa tähän vuodenaikaa, kun ravinnontarve on kova. Karhut siirtyvät kohtapuolin talviunille, joten ruokaa tulee syödä varastoon. Lisäksi näemme oravia: useita kaliforniansiiseleitä (Spermophilus beecheyi / California Ground Squirrel). Kaliforniassa on peräti 27 oraviin kuuluvia lajeja: maaoravia, puussa eläviä oravia, yksi liito-orava sekä keltavatsamurmeli (Marmota flaviventris / Yellowbellied Marmot).

(Photo: Marina Henriksson) Kaliforniansiiseli istuu vanhan intiaanipolun varrella. Tämä vie mm. Tuolumnen niityille, korkealle vuoristoon.

Paikka näyttää kyllä kauniilta ympäröivien vuorten ansiosta. Tämä on myös hyvä lähtöpiste kaikille patikointia harrastajille. Useampia reittivaihtoehtoja, useimmat niistä reilun pitkiäkin. Esimerkiksi Yosemiten Valley’hin vievä reitti on 47,1 mailia pitkä (n. 70 km).

(Photo: Marina Henriksson) Tästä alkavat patikointireitit pois padolta ja varsinainen erämaa, ”wilderness”, alkaa. Erämaassa yöpyminen vaatii erillisen maksullisen luvan. Talvella nämä osat puistoa on suljettu.

Toteamme taas kerran, ettemme keksi mitään uutta aihetta kuvaukseen tälläkään kerralla. Mieleeni jää ainoastaan, miten osuvasti ja hienosti vanha Cree-intiaanien sanalasku kuvaakaan euro-amerikkalaisten ja intiaanien kohtaamista ja heidän erilaista suhtautumistaan ympäröivään luontoonsa:

“Only when the last tree has died and the last river been poisoned and the last fish been caught will we realise we cannot eat money” (vapaa käännös: Vasta kun olemme tappaneet viimeisen puun ja myrkyttäneet viimeisen joen ja saalistaneet viimeisen kalan, niin ymmärämme ettei raha kelpa ruoaksi)

Viime viikon tiistaina oli Yhdysvalloissa Ballot Day, eli äänestyspäivä, jossa presidentinvaalien lisäksi oli myös kansanäänestyksiä. Yksi niistä koski aloitetta rahoittaa tutkimus, joka koskisi Hetch Hetchyn padon purkamista ja laakson ennallistamista. Ehdotus ei kuitenkaan saanut riittävästi kannatusta, joten 2, 4 miljoonaa sanfransiscolaista voi luottaa siihen, että hanasta juokseva vesi on myös jatkossa Sierra Nevadan lumihuippujen sulamisvettä, joka tulee heille Hetch Hetchy-padon kautta.

(Photo: Marina Henriksson) Hetch Hetchin pato kesäkuussa 2012.

 

 

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress