Blogi: luovasti luonnosta

Aamu mustahäntäkauriiden valtakunnassa

(Photo: Marina Henriksson) Mustahäntäkauriiden valtakuntaa Yosemite Valleyssä

Herätyskello soi kello 5.15 WTC-kaksoistornien 11. vuosipäivänä, ja ulkona on vielä pimeää. Valmistaudumme kuvaamaan mustahäntäkauriiden taistelutannerta Yosemite Valley’ssä eli “Ammottavan kidan laaksossa”. Kuvaajat vitsailevat, että voisivat yhtä hyvin jättää kamerat kotiin, kun ottavat naisen matkaan näinkin tärkeää tapahtumaa seuraamaan. Kuvaaminenhan on  tavallaan metsästämistä, ja englannin kielessäkin käytetään sanaa “shooting” kun tarkoitetaan kuvaamista. Perimätiedon mukaan Itäisen Suomenlahden hylkeenpyytäjät kääntyivät takaisin kotiinsa, jos he matkallaan rantaan saattuivat kohtaamaan huonoa metsästysonnea tuovat hameenhelmat.

Saapa nähdä miten käy! Menen kuitenkin mukaan, koska haluan vihdoin nähdä tämän kevään vasat. Naaraat = vaatimet pitävät hyvää huolta vasoistaan, ja ne ovat viihtyneet omissa oloissa pitkään. Tähän aikaan kesästä/syksystä ne palaavat maisemiin ja näkyvät myös lauman keskellä

Automatkaan kodistamme kansallispuistoon menee noin tunti, ja saapuessamme perille on jo valoisaa, mutta auringon säteet eivät vielä yllä laaksoon. Liikumme autolla, ja katsastamme laakson keskellä sijaitsevia niittyalueita josko näkyisi mustahäntäkauriita, tai muuta kiinnostavaa. Pian näemmekin ensimmäiset kauriit. Ne ovat vaatimia, jotka syövät ruohoa niityllä. Sitten vähitellen näkyy myös hirvaita. Osalla hirvaista on pienet sarvet, eli ovat nuoria yksilöitä, toisilla on erikokoisia suurempia sarvia. Myös yhdet samettisen näköisen pinnan peittämät sarvet löytyvät vielä, joten kaikki yksilöt eivät ole vielä valmiita rykimiseen liittyvää  kilvoittelua varten. Syksy on vasta vähitellen alkamassa, ja Kaliforniankin mittapuun mukaan epätavallisen lämmin kesäsää jatkunee vielä viikon. Asteet liikkuvat kolmenkymmenen celsiusasteen kieppeillä.

(Photo: Marina Henriksson) Rykimätunnelmia syyskuun alussa. Lokakuuhun mennessä vauhti kiihtyy.

Tuolla näkyy jo useampia hirvaita, ja innokkaimmat alkavat jo ottaa mittaa toisistaan. Kruunupäät kalahtavat yhteen, ja hirvaat kokeilevat kummalla riittää enemmän voimaa työntääkseen toisen syrjään. Tässä ryhmässä on kymmenisen hirvasta. Nuorimmat hirvaat liikkuvat isompien yksilöiden ringin ulkopuolella, ja he purkavat taisteluintoaa puskemalla pieniä sarviaan ruohoa ja pieniä puita vasten. Yhden nuoren sarviin tarttuu tällöin pehko kuivahkoa ruohoa, ja ruohotuppo pysyy paikallaan, vaikka hirvas puistelee päätänsä. Tilanteen jännitys tarttuu hirvaaseen, ja yhtäkkiä sekin arvelee voivansa mittelöida suurempien eläinten kanssa. Ruohotukko suurentaa sen sarvia ja luultavasti myös sumentaa sen arviointikykyä. Pienen hetken sekin uskaltaa uhmata suurempaansa, kunnes tajuaa tilanteen vaarallisuuden  ja alkaa peruuttamaan pois suuremman hirvaan sarvien edestä. Tänä syksynä sen kannattaa pikemminkin haastaa joku samankokoinen ja -ikäinen toverinsa, ja harjoittelun avulla oppia haastaamis- ja väistöliikkeet tulevia taistelua silmällä pitäen.

(Photo: Marina Henriksson) Nuori mustahäntähirvas valeasarvikruunuineen.

Rykimiseen liittyvät taistelut kestävät tänään vain lyhyen ajan, ehkä noin puoli tuntia. Auringonpaiste näkyy jo vuorten rinteillä, ja päivä alkaa lämmetä. Vähitellen kaikki yksilöt rauhoittuvat, ja alkavat syödä ruohoa ja muita pieniä kasveja. Siirrymme kameroinemme eteenpäin toiselle niitylle.

Niityllä näkyy neljän kauriin ryhmä. Huomiomme kiinnittyy näihin eläimiin, koska yksi niistä, pieni vasa juoksee ja pomppii muiden keskellä, välillä poispäin ryhmästä, sitten taas takaisin. Katselemme tarkemmin, ja näemme vasan ja sen emon lisäksi kaksi nuorta hirvasta, joilla jo pienet sarvet. Vasa pomppii pomppimistaan, ja välillä sen välimatka vaatimeen on jo pitkä, eikä se enää näe emoaan. Silloin se pysähtyy, ja alkaa äännellen kutsumaan emäänsä. Emä nostaa päänsä ruohvikon keskeltä, jolloin vasa taas tietää missä kohtaa mennään.

 

(Photo: Marina Henriksson) Mustahäntävaadin ja sen tämän vuoden keväällä syntynyt vasansa.

Toisella puolella niittyä näen kaksi vanhaa vaadinta, jotka kävelevät hitaasti ja jäykästi, ja joiden naamat ovat jo harmaita karvoja täynnä. Ne ruokailevat toistensa seurassa, ja välillä ne pysähtyvät hoitamaan nuolimalla toinen toisensa turkkia.Näen nyt ensimmäistä kertaa tällaista käyttäytymistä kauriilla, vaikka se on luonnollista kaikille laumoissa eläville yksilöille, kuten hevosille ja hirville. Käyttäytyminen lisää ja vahvistaa lauman jäsenten ja/tai pariskunnan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

(Photo: Marina Henriksson) Kaksi  vanhaa vaadinta pitävät huolta toisistaan.

Aamun loppuessa kuvaajieni on pakko myöntää, että naisen maaginen voimani toimi tälläkin kertaa kuvausonnea edistävällä tavalla. Lisäksi yhtään kaurista ei vahingoittunut, ei edes jäänyt autojen yliajamaksi vilkkaan liikenteen seassa, vaikka jännittäviä läheltä-piti-tilanteita kyllä näkyi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress