Blogi: luovasti luonnosta

30.6.2010 – Paljon eläimiä näkyvissä

Toisinaan vuoristossa on kesälläkin kylmää. Tänään lämpötila vaihteli välillä +7-+12 astetta Celsiusta, kylmä tuuli pyyhki laaksoja ja sadekuurot yllättivät meidät monta kertaa. Olimme metsäretkellä puiston pohjoisosassa, jossa sai lämmitellä käsiä kuumassa lähteessä. Mietten kuumat lähteet tuovat maan pintaan noin 70-asteista vettä 1500 metrin syvyydestä. Nämä ovat luonnon omia lähteitä. Mutta maan alta johdetussa vedessä olisi saanut kylpeä, maksua vastaan tietysti, mutta meillä oli muuta mielessä.

Näimme tänään hirven, useita vapiteja, muulipeuroja, pikoja ja punapäisiä maaoravia. Mutta emme voineet myöskään välttää tien vieressä touhuavia mustakarhuja. Näimme niitä neljässä eri paikassa. Alkavat menettää hohtoaan. Onneksi nämä karhut eivät reagoi millään tavalla ihmisten läsnäoloon. Parhaimmillaan sain ihmetellä – taas – karhun takapuolta viiden metrin päästä, tietysti auton ikkunan läpi. Lähitarkastelussa tuli havaittua, että karva kiilsi ja pienet täplät iholla eivät olleet punkkeja, vaan puista pudonneita roskia. Samanlaisia havaintoja tehtiin varmaan muistakin niistä kymmenistä autoista, jotka olivat pysähtyneet karhuja ihailemaan. Tällaisiako ovat luontomatkailun huippuhetket nykyään Amerikoissa?

Vapiti on hirven jälkeen suurin hirvieläin näillä main

Emme nähneet yhtään karibua. Sehän on Euroopan ja Siperian tunturi- ja metsäpeuraa vastaava laji Pohjois-Amerikassa.  Meilläpäin tunnetumpi on tunturipeuran puolivilliksi kotieläimeksi kehitetty muoto eli poro. Kanadassa on pohjoisella tundralla valtavat laumat karibuja, jotka vaeltavat talveksi metsävyöhykkeelle ja taas keväällä poikimaan tundralle. Suurimmissa laumoissa on satojatuhansia eläimiä. Etelämpänä esiintyy uhanalaiseksi käynyt metsäkaribu (Woodland caribou), joka on eräs niitä lajeja, joista Jasperin kansallispuisto kantaa erityistä huolta.

Se on kovasti vähentynyt, mutta syytä ei tarkkaan tiedetä. Uskotaan kuitenkin, että eräs syy on muissa suurissa sorkkaeläimissä. Erityisesti muulipeura (Mule deer) ja vapiti (Elk) ovat lisääntyneet, sillä ne ovat oppineet hakemaan ihmisasutuksesta suojaa susia vastaan. Ne tulevat poikimaan lähelle kyliä ja kaupunkeja, jonne sudet eivät niitä seuraa. Mutta kun näiden kahden lajin kannat ovat kasvaneet, on myös susikanta kasvanut. Tämä taas aiheuttaa kohonnutta saalistuspainetta metsäkaribua kohtaan.

Tästä kaikesta yksi näkyvissä oleva seuraus ovat ne muulipeurat ja vapitit, jotka pelottomasti antavat katsella itseään lähietäisyydeltä. Ja edelleen: tämä peurojen, hirvien ja karhujen näkyminen teiden varsilla on synnyttänyt bisnestä. ”Wildlife watching” –bussit risteilevät pitkin päivää Jasperin kansallispuiston teitä ja pysähtyvät aina, kun joku otus on sopivasti hollilla. Kamerat rapsuvat ja bisnes voi hyvin!

Blogi: luovasti luonnosta is powered by WordPress